Voiko uskoakaan että huomenna on jo kesäkuun ensimmäinen päivä! Toukokuu meni vilahtaen ohi. Tuprutteli lunta taivaalta, samana päivänä saattoi paistaa aurinko sekä ensimmäiset perhoset lenteli terassille. Sitten tuli taas sitä valkoista taivaan täydeltä ja tuntui ettei kesä tulekaan. Ihan älytön kuukausi kyllä ollut. Viime vuonna tähän aikaan saatiin nauttia mekkokeleistä ja nurmikko oli lyhentynyt jo monen monta kertaa.
Tällä viikolla lämpimien ilmojen ansiosta lähti täysin lapasesta kukkien kanssa! ’Eksyin’ siis puutarhalle.. Peräkärryn kanssa olisin voinut saapua kotiin, kun pursusi värit ovista ja ikkunoista mutta mahtuihan nuo farmariautoonkin, hieman tungoksenpoikasta kieltämättä oli. Näin käy kun mies on työreissussa ja hiiret hyppii pöydillä. Eikä tässä ole edes kaikki, osa on leikkkimökissä piilossa.. Mutta ihastellaanko yhdessä väriloistoa pihallamme?
Ai että mä tykkään laittaa kesäkukkia pihan joka nurkkaan. Nähtävästi väri on tänä vuonna vahvasti violettiin päin! Mitään suunnitelmia ei ollut kun puutarhalle menin, (yhtä amppelia lähdin siis hakemaan) violetit kukat vetivät eniten puoleensa.
Meillä lapset ovat saaneet valita pienestä pitäen omat kukat puutarhalta, se on jo jokavuotinen perinne. Tyttö valitsi leikkimökin edustalle siniset lobeliat. Itse ihastuin täysin Verbenaan (viimeisessä kuvassa), näyttävä ja tiheäkukkainen amppelikukka suoraan puutarhalta. Puutarhalta neuvottiin vielä viemään amppeli yöksi sisätiloihin, on sen verran herkkä kukka kylmälle.
Laventelia ja koristeminttua istutin sinkkivatiin aivan etuoven edustalle. Huumaava tuoksu ohikulkiessa! Orvokit olivat ensimmäisiä kukkia terassilla ja monet lumisateet kerkesivät näkemään. Selvisivät joka kerta hengissä lumen alta ja jopa kymmenen asteen pakkasista.
Nyt nautin täysillä tästä kukkaloistosta ja odotan kukkapenkistä nousevia kasvun ihmeitä ihasteltavaksi! Huomenna se on ensimmäinen virallinen kesäpäivä. Tuossa yllä ihana Verbena. Hyvää viikkoa!