Ilo irti viimeisistä kesälomapäivistä

 

DSC_6263%20%E2%80%93%20kopio.jpg

Jo pienenä kun asuimme ulkomailla ja tulimme Suomeen kesäisin, odotin innolla mökkireissuja. Se tunne joka valtaa sydämen auton kääntyessä soraiselle mökkitielle, kun tietää mökin häämöttävän enää muutaman minuutin ajomatkan päässä. Se on jäänyt 6-vuotiaalle hyvin mieleen ja ihaniksi muistoiksi. Olen aina haaveillut omasta kesämökistä järven rannalla, varmasti ihan sieltä pienestä asti. Mies on yhtä mökki-ihminen kuin minäkin ja olemme päättäneet että joskus se on se oma kesämökki, jonne ajellaan sitä soraista tietä pitkin. Ehdottomasti järven rannalla, josta pääsee veneellä soutelemaan milloin tahansa tai pulahtamaan järveen suoraan saunasta.

 

DSC_6215%20%E2%80%93%20kopio.jpg

 

DSC_6173%20%E2%80%93%20kopio.jpg

 

DSC_6191%20%E2%80%93%20kopio.jpg

 

DSC_6146%20%E2%80%93%20kopio.jpg

Ei sen tarvitse olla mikään luxusmökki. En tarvitse sisälle juoksevaa vettä enkä sähköjä, riittää kunhan siellä on pieni takka joka lämmittää ja nukkumapaikat meille jokaiselle. Ulkohuussi ja sauna. Terassi, jossa voi nauttia aamupalan auringon noustessa ja illalla katsoa samaiselta terassilta auringonlaskua. Sellainen pieni haave <3

 

DSC_6195%20%E2%80%93%20kopio.jpg

 

DSC_6179%20%E2%80%93%20kopio.jpg

 

DSC_6151%20%E2%80%93%20kopio.jpg

 

DSC_6160%20%E2%80%93%20kopio.jpg

 

DSC_6165%20%E2%80%93%20kopio.jpg

Meidän perheen viimeisiä lomapäiviä vietetään tällä viikolla. Vaikka olimme päättäneet olla viimeiset lomapäivät kotosalla, (nurmikonleikkuuta, kasvihuoneen maalausta jne.) poikkesimmekin suunnitelmasta ja mökkielämä vei voiton. Kiitos taas ihanat ystävät kun saamme mökin käyttöömme! Kotityöt niin sisällä kuin ulkonakin kerkeää hoitaa ihan hyvin ensi viikolla. Pitkäksi kasvanut nurmikko ei haittaa ketään kun ei olla kotona. Aion ottaa niin rennosti kuin olla ja voi, enkä murehdi mistään tulevina päivinä! Sääennustekin näyttää aika hyvältä seuraaville parille päivälle, joten uikkarit mukaan ja menoks. Luvassa ihanaa rauhaa, kalastusta sekä terassilla istuskelua auringonlaskuun. Mökkielämää. Hyvää yötä ja iloa huomiseen päivääsi!

Heinäkuun yllättävän hämyinen hetki

DSC_6279%20%E2%80%93%20kopio.jpg

 

DSC_6314%20%E2%80%93%20kopio.jpg

 

DSC_6294%20%E2%80%93%20kopio.jpg

 

DSC_6307%20%E2%80%93%20kopio.jpg

 

DSC_6318%20%E2%80%93%20kopio.jpg

 

Rauhallista sunnuntai-iltaa! Ikkunasta vilkaisee ulos niin voisi kuvitella jo syksyn alkaneen. Heinäkuu?! Pitkittyneet rankkasateet, raekuurot, kylmä tuuli sekä lehtipuista tippuneet muutamat lehdet säikäyttivät sen verran että pelkäsin kesän jo loppuvan. En ole vielä valmis vastaanottamaan syksyn kylmiä ilmoja. Haluan nauttia loppukesästä ja toivon että ensi viikolla saisimme viimeiset helteet, joita on paljon hehkutettu sääennusteissa. Surkeiden kelien vuoksi harkitsin jo hetken ulkomaille muuttoa, mutta eihän täältä mihinkään voisi lähteä <3 Ei edes helteiden perässä. Rakkaasta maalaismaisemasta, omasta kodista. Neljä vuodenaikaa on rikkaus, silti toivoisi kesän Suomessa jatkuvan pidempään.

Kaivoin villasukat esiin maximekon kaveriksi, laitoin muutamat kynttilät palamaan ja tällä hetkellä nautin hämyisestä tunnelmasta. Illalla vielä lämpöiseen saunaan niin tarkenee näillä vesikeleillä. Pionit ovat pihalla kauneimmillaan, napsin muutaman oksan maljakkoon ennen kuin sateet vievät isot kukat mennessään. Nyt olemme pari päivää kotosalla niin saan nauttia kimpusta. Ensimmäistä kertaa kukkivat vaaleanpunaiset pionit, Sarah Bernhardt taisi olla lajikkeen nimi jos en nyt ihan väärin muista. Yksi lempikukka, ihan vain pari kukkaa riittää yhteen maljakkoon ja kimppu on tarpeeksi nätti. Ruudun toisella puolen muita kynttilöiden esiin kaivajia heinäkuussa? 🙂

Parasta..

DSC_5509%20%E2%80%93%20kopio.jpg

Katsella lasten leikkiä.

Nauttia kiireettömyydestä.

Elää hetkessä, juuri tässä ja nyt.

DSC_5459%20%E2%80%93%20kopio.jpg

Ihailla luonnonkauneutta.

Istua iltamyöhään laiturilla auringonlaskuun.

Kuunnella narisevien airojen ääniä.

 

DSC_5468%20%E2%80%93%20kopio.jpg

 

DSC_5591%20%E2%80%93%20kopio.jpg

Herätä aamulla siihen kun esikoinen tuhisee vierellä.

Mennä aamukahville ulos.

Nauraa kesylle pikkuoravalle joka juoksee edestakaisin terassilla.

 

DSC_5534%20%E2%80%93%20kopio.jpg

Pyöräillä karkuun äkäistä ampiaista.

Kastaa varpaat jäisessä vedessä.

Syödä uusia perunoita voin kanssa.

 

DSC_5508%20%E2%80%93%20kopio.jpg

Olla ylpeä reippaista ja omatoimisista lapsista.

Halia.

Kuulla joka ilta sanat Olet maailman rakkain äiti. Hyvää yötä.

 

DSC_5513%20%E2%80%93%20kopio.jpg

 

DSC_5582%20%E2%80%93%20kopio.jpg

Kalastaa ilman saalista.

Selvittää sekaisin menneitä siimoja toisistaan.

Antaa hiuksien kuivaa saunan jälkeen tuulessa.

 

DSC_5476%20%E2%80%93%20kopio.jpg

 

DSC_5553%20%E2%80%93%20kopio.jpg

Olla kiitollinen näistä ihmisistä ja tästä hetkestä.

Parasta juuri nyt.

 

Askartele helposti maljakko

DSC_4268%20%E2%80%93%20kopio.jpg

First things first! Mun on ihan pakko iloita tähän alkuun että meidän kisu voi hyvin <3 Viime postauksessa kerroin sairastumisesta ja miten kävimme eläinlääkärissä moneen otteeseen. Nyt pieni on parantunut, syö ja leikkii. Otettiin verikokeet, ultrattiin ja röntgenissäkin käytiin. Jotain muutoksia masussa näkyi rtg-kuvassa, mutta ei ainakaan kasvainta tai vierasesinettä. Maha oli jostain syystä todella pahasti ärtynyt ja kaikki mitä kisu söi tai joi, tuli suusta ulos samantien. Reppana laihtui hetkessä puoli kiloa ja loppuviikosta ei enää ruoka kelvannut. Saimme pahan olon ja vatsan lääkkeillä kuriin ja pikkuhiljaa kisu alkoi syömään pieniä annoksia. Nyt yritämme ruokavaliolla saada painon nousuun. Kisu on luultavasti loppuelämän erikoisruokavaliolla, joka on vatsaystävällistä ja todella energiapitoista ruokaa. Yksi osasyy parantumiseen oli varmasti ruoan vaihto vatsaystävällisempään.

Onneksi en luovuttanut vaan sinnikkäästi jatkoin ravinnon antamista ruiskulla ja heräsin öisin tasaisin väliajoin antamaan nestettä (tai enhän edes nukkunut kun olin niin huolesta sekaisin). Eläinlääkäriämme kiitin tänään moneen kertaan kun kävin maksamassa kulut ja hakemassa lisää ruokaa. Hänkin oli viikonlopun aikana miettinyt miten meidän kisu voi kun kävimme viimeksi lauantaina klinikalla. Kyllä oli hymy herkässä kaikilla tänään. Olen niin onnellinen ja uskokaa pois, niin on kisukin! Sen näkee silmistä. Joka aamu tulee herättämään minut nuolaisemalla nenän päästä <3 

Nyt kun voi huokaista helpotuksesta, ehtii taas bloginkin pariin ja julkaisen teidänkin nähtäväksi tämän maljakon. Se on tehty Espanjan simpukoista, jotka keräsin viime reissullamme mukaan. Kuumaliimalla kiinnitin tyhjään hunajapurkkiin vieri viereen simpukoita, täytin vedellä ja laitoin muutaman viheroksan koristeeksi. Todella helppo ja nopea tehdä.

DSC_4284%20%E2%80%93%20kopio.jpg

 

DSC_4271%20%E2%80%93%20kopio.jpg

Kivaa päivän jatkoa ja hyvää ystävänpäivää! Mun ystävänpäivä on ikimuistoisin kun sain pitää ystäväni vielä luonani.

 

 

Mitä tapahtuikaan viikon sisällä?

En olisi uskonut miten rankka viikko tuli. Meidän kisuvanhus sairastui yhtäkkiä, alkoi oksentamaan eikä syönyt. Nyt ollaan hypätty eläinlääkärillä useaan otteeseen. Päivistä jo ihan sekaisin. Tuolla me köllötettiin saunanlauteilla vierekkäin viime yö. Nukkumiseksi ei voi kyllä omaa nukkumista sanoa, ehkä kolme tuntia yössä unta.. Nyt näyttää kuitenkin hieman valoisammalta, ainakin hetken. Lääkkeiden ansiosta tilanne on parempi ja niin kauan kun kisu ei kärsi, käy ulkona totuttuun tapaan ja leikkii, saa se jatkoaikaa elämälle <3 Meidän oma ihana eläinlääkärimme sanoi ettei hänenkään mielestä kisu näytä kipeältä. Nytkin nukkuu lastenhuoneessa eikä ole ollenkaan vetäytynyt niin kuin kissat yleensä ovat jos on kipuja. Päivä kerrallaan mennään ja ruokahalu on tullut takaisin, kiitos siitäkin eläinlääkärillemme joka keksi antaa kissalle vatsaystävällisempää ruokaa. Oksentelu saatiin kuriin lääkkeellä joka laitetaan pistoksena. 

Sisukas katti meillä kyllä on, jos sanotaan että kissalla on yhdeksän elämää niin tää kisu on käyttänyt niistä vähintään jo seitsemän. Kerran jouduttiin soittamaan palokunta apuun kun kissa oli säikähtänyt jotain niin paljon että oli kiivennyt korkean männyn latvaan. Huusi siellä pari päivää ääni käheänä. Onneksi kuitenkin ääntä lähti vielä sen verran että naapuri oli kuullut avunhuudot. Niin vain katti pelastui ja tuli palomiehen sylissä alas.

Onneksi on perjantai! Piti ihan kalenterista vilkasta että oliks se perjantai vai? Omat menot on jääny kokonaan sairastelujen vuoksi ja huomenna kun isi tulee reissusta kotiin, laitan lenkkarit jalkaan ja lähden ulos raittiiseen ilmaan. Olkoonkin  -20 C pakkasta kuten tällä viikolla joka päivä. Jos ihmettelette miksi blogissa on ollut hiljaista niin tässä syy. 

DSC_4143%20%E2%80%93%20kopio.jpg

 

DSC_4242%20%E2%80%93%20kopio.jpg

 

DSC_3849%20%E2%80%93%20kopio.jpg

Helmikuussa alkaa virallisesti odotus.. nimittäin kevään odotus. Kevät on jo lähellä <3 Aurinko on paistanut niin mahtavasti päivittäin että olisi tehnyt mieli lähteä kameran kanssa maisemia kuvailemaan. Ehkäpä viikonloppuna menen. Tänään ystäväni tulee lasten kanssa kylään ja ajateltiin käydä paistamassa nuotiomakkarat jos pakkanen tuosta suostuu lauhtumaan. Jos ei, niin paistetaan takan äärellä. Huolta ja murhetta on ollut niin paljon että nyt nautin viikonlopun ja yritän saada ajatukset muualle. Nauttikaahan viikonlopusta, minäkin yritän <3 Aurinko piristää kyllä kummasti!

 

 

Rahan tuhlaustako?

Kuulin erään naisen suusta että minullehan ei kukkapuskia tarvii kantaa, rahan tuhlausta ja turhaa touhua! Ensimmäinen reaktio oli miten joku ei voi tykätä kun saa kukkakimpun? Naisethan rakastavat kukkia! Varsinkin jos sen saa omalta mieheltä joka on ajatuksen kanssa käynyt valitsemassa juuri sinulle sen kukkakimpun. Tässä oli kyseessä juurikin edellä mainittu. Itse herkistyn joka kerta kun tuo mies tulee kukkakimpun kanssa kotia <3 Ei sitä usein tapahdu, ehkä kolme neljä kertaa vuodessa, mutta minusta niin kaunis ele toista kohtaan enkä koskaan voisi sanoa etten kukkia tarvitse. Kukat tuovat piristävää iloa, joista saa nauttia pitkään.

 

DSC_4147%20%E2%80%93%20kopio.jpg

 

DSC_4155%20%E2%80%93%20kopio.jpg

Rakastan kukkia. Jotkut saattavat katsoa sen rahan tuhlaamiseksi, mutta minä en. Jokainen nainen tarvitsee joskus sen oman kimpun joka ilahduttaa maljakossa! Jos olisin yhdessä unelma-ammateistani, olisin floristi. Tykkäisin niin tehdä erilaisia asetelmia ja sidontatöitä. Joskus saatan vain mennä kukkakauppaan ihastelemaan toisen tekemiä luomuksia. Pahan astman takia olen kuitenkin luopunut floristihaaveistani. Pieni pyörähdys jo kukkakaupassa saattaa aiheuttaa astmakohtauksen, kuten jouluna kävi. Hyasintin tuoksut olivat liikaa. Valitsenkin kotiin aina sellaisia kukkia joissa ei ole voimakas tuoksu. Mieskin muistaa jo mainita kukkia ostaessa etteivät ne saa tuoksua liikaa.

DSC_4158%20%E2%80%93%20kopio.jpg

 

DSC_4163%20%E2%80%93%20kopio.jpg

Tässä kun aloin tarkemmin miettimään, meillä on melkein aina kukkia jossain. Viikonloppu alkaa sillä kun kauppareissulla lähtee kimppu mukaan kauniita kukkia. Viimeksi ostin kullansävyiseksi maalattuja yksinkertaisia oksia. Tosi hyvännäköisiä mustassa maljakossa! Sain hyvän mielen ja kaunistusta kotiin, joten en todellakaan laske sitä rahan tuhlaukseksi 😉 Mikäs sen ihanampaa kun asettaa kimppu kukkia tai oksia maljakkoon viikonloppusiivouksien päätteeksi ja nauttia näkymästä. Mutta sallittakoon sekin jos ei puskista tykkää tai katsoo kukkien ostamisen rahan tuhlaukseksi. Iloa viikonloppuusi!

 

Joulunpunainen kuuluu jouluun

DSC_3276%20%E2%80%93%20kopio%20%E2%80%93

DSC_3223%20%E2%80%93%20kopio%20%E2%80%93

DSC_3232%20%E2%80%93%20kopio%20%E2%80%93

Joku kerran kysyi mitkä värit valitsisit jouluun, jos saisit valita vain kolme väriä? Punainen, valkoinen ja vihreä! Vastaus tuli heti kuin apteekin hyllyltä eikä tarvinnut hetkeäkään miettiä. Vihreää havuissa, punaista väriä tonttujen ja joulusukkien muodossa sekä paljon lämpimän valkoista valoa <3 Niistä väreistä syntyy joulun tunnelma kotiimme. 

Tänä vuonna päätettiin että joulupuu on aito kotimainen kuusi. Valkoinen tekokuusi saa jäädä varastoon odottelemaan tulevia vuosia. Rakastan aidon havun tuoksua ja kuusi tuo sen viimeisen silauksen joulukotiin. Ensi viikonloppuna on se hetki kun koristellaan kuusi enkä malta odottaa! Lastenhuoneessa on pieni valkoinen tekokuusi ja tyttö on koristellut sen jo monta viikkoa sitten. Täytyy muuten muistaa ostaa uudet valot kuuseen, kun nykyiset on ripustettuna lastenhuoneeseen. Huoneessa on kyllä aivan oma tunnelmansa punaisine mattoineen ja joulupalloineen <3 Löytyy sieltä punaiset jouluvalotkin ikkunasta, kaikki on haettu mummulan vintiltä kun tyttö rakastaa punaista väriä jouluna ihan niin kuin mummukin.

Pihallekin piti laittaa lyhtyjen ja jouluvalojen lisäksi jotain jouluista. Kietaisin kauralyhteen ympärille punaista nauhaa ja ripustin lyhteen heinäseipääseen. Illan hämärtyessä käyn ottamassa kuvan pihalta. Eilen lähdettiin illan suussa pienelle ajelulle, mentiin mihin tie vie 🙂 Jokavuotinen tapa käydä ihastelemassa muiden laittamia jouluvaloja pihalle. Pari ihanaa joulutaloa löysimmekin. Onko teillä tapana käydä ihastelemassa toisten laittamia jouluvaloja pihoille?

Ps. Toi seisova pukki takan edessä näyttää ehkä jopa hieman pelottavalta noilla silmillään 😀 😀 Joku oli raukalta puhkaissut silmät ni piti äkkiä keksiä tilalle jotain!

 

 

Tämän hetken kuvia

DSC_2631%20%E2%80%93%20kopio.jpg

 

DSC_2655%20%E2%80%93%20kopio.jpg

 

DSC_2664%20%E2%80%93%20kopio.jpg

 

DSC_2651%20%E2%80%93%20kopio.jpg

 

DSC_2643%20%E2%80%93%20kopio.jpg

 

DSC_2668%20%E2%80%93%20kopio-horz%20%E2%

Just tällä hetkellä. Hyvä mieli tulee lumisateesta. Jouluvaloista. Kynttilöistä. Jäälyhdyistä. Lumilinnoista. Miten tuo lumi voi tehdäkin noin suuren vaikutuksen. Talvi. Pihalla loistavat talven ensimmäiset jäälyhdyt. Lämpimät glögit on nautittu ja kuunneltu joululauluja. Tänään tein ensimmäiset lumityöt ja oli kivaa, niin kivaa että ihan hymyilin. Sekään ei haitannut että kolaan oli tullut reikä. Hymyilytti silti. Onneksi oli naapurit vielä töissä ettei nyt ihan pimahtaneeksi mua ois katsonu.

Tyttö otti koulun jälkeen repustaan joulukirjan, se oli äitille lainattu kun äiti kuulema tykkää niin paljon sisustusjutuista. Niin rakas, aina ajattelee toisia <3 Hyvä mieli tuli kun pienin kietoi kädet ympärille, halasi ja sanoi että olet äiti maailmain rakkain. Niin rakas mitä maapallolla on elämää. Näihin kuviin ja ajatuksiin on hyvä lopettaa ja toivottaa teillekin oikein hyvää viikonloppua!

Tuolien maalaus?

Mukavaa tiistaipäivää! Olen pohtinut muuraistuolien maalausta. Sain ajatuksen etten maalaisikaan tuoleja kun laitoin taljat istuinosaan. Vain istuinosa on tuoleissa hieman kulunut ja nyt kun jäljet ovat piilossa, ne ei ota silmään. Kaipaisin teidän apua, mitä olette mieltä maalautanko tuolit vai jätänkö tuollaisiksi? Tuoleista tulisi joko mustat tai valkoiset, tällä hetkellä valkoinen miellyttää enemmän. Tuolien nykyinen sävy riitelee hieman tuon pähkinänruskean kanssa jota meillä on keittiössä. Olen makustellut asiaa jonkun aikaa ja nyt haluaisin kuulla teidän mielipiteen. Riiteleekö tuolien väri keittiön kiintokalusteiden ja lattian kanssa?

Jos minä saisin päättää niin pähkinänruskeat lähtis keittiöstä kokonaan pois mutta se kun ei ole mahdollista 😀 En uskalla edes ehdottaa miehelle asiaa ennen kuin ollaan talossa asuttu se kymmenen vuotta. Sen jälkeenhän voi huoletta alkaa remppaamaan jostain päästä, eikö! Ps. Ihana ystävä piristi mua ja toi noin paljon kukkia <3

DSC_2110%20%E2%80%93%20kopio.jpg

Siinäpä se oli- kesä taputeltu

Jotenkin haikea fiilis tuli pihaa haravoidessa. Siinä vasta tajusin että kesä on ohi. Nopeaa se menikin, niin kuin joka vuosi mun mielestä. Loput kesäkukat otin pois ja istutin callunoita tilalle. Muratit kasvoi kesän aikana niin pitkiksi enkä raaskinut heittää poiskaan, joten kiersin rautalangan ympärille ja siinä saavat vielä odotella pakkaskelejä. Vaikkei pihallamme paljon lehtipuita olekaan, silti haravoimista riittää. Jostain kummasta ne lehdet meidän pihalle lentää ja rakot käsissä saa lehtiä haravoida pois. 

DSC_1928%20%E2%80%93%20kopio.jpg

 

DSC_1918%20%E2%80%93%20kopio.jpg

 

DSC_1910%20%E2%80%93%20kopio.jpg

 

DSC_1887%20%E2%80%93%20kopio.jpg

 

DSC_1876%20%E2%80%93%20kopio.jpg

 

DSC_1909%20%E2%80%93%20kopio.jpg

 

DSC_1903%20%E2%80%93%20kopio.jpg

 

DSC_1871%20%E2%80%93%20kopio.jpg

 

DSC_1900%20%E2%80%93%20kopio.jpg

 

DSC_1889%20%E2%80%93%20kopio.jpg

Ystäväni kysyi eilen ihan yhtäkkiä että muuttaisinko toiselle paikkakunnalle opiskelemaan kun juteltiin opiskeluista ja muista tulevaisuuden suunnitelmista. Siinä haravoidessa jäin sitten miettimään asiaa ja tulin aina samaan päätökseen. En missään nimessä. En ollut edes koskaan ajatellut asiaa ennen kuin eilen asian tullessa puheeksi. Lapset tykkäävät omasta koulustaan enkä heitä sieltä voisi ottaa pois. En edes kolmeksi vuodeksi. Enkä voisi ajatella ottavani vuokralaisia omaan kotiin. Muuten kyllä voisin vaikka lähteäkin, opiskelu kun kiinnostais edelleen. Nyt tulee kaksi vuotta viime opinnoista, miten nopeaa tuo aika meneekään. Kirjoitinkin täällä blogin puolella valmistuttuani että haluaisin vielä jatko-opiskella. Täällä kuitenkin elellään ja ollaan ja lapset saavat käydä pientä kyläkoulua ihanien opettajien luokissa <3 Minä lähden opiskelemaan vaikka sitten mummona, mutta nyt ei ole sen aika 🙂

Nyt Emmerdalen seuraan kera viinilasin! Ai juhlinko jotain? Ehei 😀 ..tai joo, sitä kun mies kotiutuu huomenna työreissulta ja ikävä on kova. Meillä kaikilla. Ihana ikävöidä ja odottaa toista kotiin. Näihin mietteisiin hyvää syyskuun viimeistä päivää ja viikonloppuja kaikille! Ens kuussa meillä alkaakin joulun odotus.

DSC_1894%20%E2%80%93%20kopio.jpg