Munat vadilla..

Parempaa en keksinyt 😀 Otsikkoa siis! Tänään on tuntunut ihan oikeasti ensimmäisen kerran siltä että kevät on saapunut. Ulkona tarkeni lukea päivän postin, askarrella pajunkissoista pääsiäiskoristeita sekä hakata rautalapiolla jäätä pois jouluvalojen johtojen päältä. Sitä kun ei malta odottaa että jäät sulaisi itsekseen. Joka vuosi saan ainakin yhdet valot rikki lapion osuessa johtoon. Malttamaton, jep minä minä! Kurkistin myös leikkimökkiin, odotan innolla että pääsen sitä taas sisustamaan kesää varten. Meidän takapihalla on vielä ehkä about metri lunta ja just ja just sain leikkimökin oven auki. Olin polvia myöten hangessa kun tein polun ovelle. Aurinkoa ja lämpöä lisää kiitos että lumikasat sulavat pois. 

Meillä syödään paljon kananmunia, joita säilytän jostain syystä jääkaapissa. En tiedä miksi, eihän ne kaupassakaan ole viileässä. Sinne ne vaan automaattisesti eksyy kauppareissun jälkeen. Itse syön luomumunia, mutta mies ostaa mitä milloinkin ja niitä meneekin melkein rasia päivässä!! Nakkasin munat tuohon tarjoiluvadille vähän niinkuin pääsiäiskoristeeksi. Saa nähdä häviävätkö siitä kun mies tulee kotiin. Täytyy muistaa mainita että ovat raakoja 😀 Rairuohot kylvin vasta tänään, toivottavasti kasvavat viikossa edes johonkin pituuteen. Pääsiäisaskartelut ovat minimissään tänä vuonna, käytän edellisen vuoden koristeita mutta yksi pajunkissasydän piti taiteilla lenkkipolun varrelta poimituilla oksilla.

En oo varmaan tainnut kertoa että meille oli tulossa ihka oikea tipu. Tuttavillamme on pari tipua ja toisen olisivat antaneet meille vaikka heti mukaan. Lapset ihastuivat kovasti pikkuiseen ja siinä tipua sylitellessä kysyin että missäs tipua pidettäisiin niin vastaus oli että meidän huoneessa 😀 Se vois nukkua meidän vieressä. Voi apua. Pettymys oli suuri kun en luvannut tipua meille, mutta lupasin että saavat käydä tipua katsomassa aina kun haluavat. Nimenkin jo ehtivät sille keksiä. Veikkaan että kissa ois ollu eri mieltä uudesta asukista.