White & Black on sisustukseen painottuva blogi, joka on toiminut aktiivisesti jo vuodesta 2010. Maalla, luonnon keskellä sijaitsevassa omakotitalossa sisustetaan itse rakennettua kotia suurella sydämellä sekä kasvatetaan puutarhaa metsän läheisyyteen. Uutta ja vanhaa yhdistellen syntyy kodin persoonallinen sisustus, unohtamatta itse tehtyjä yksityiskohtia.
Sisustukseen on tuotu lämpimiä, luonnonläheisiä sävyjä mustan ja valkoisen lisäksi. Diy-jutut ovat alusta asti olleet blogin punainen lanka. Yksikerroksista vaaleaa taloa asustaa sisustus- ja puutarha-alalta valmistunut äiti, reissuhommia tekevä isi sekä maailman rakkaimmat lapset. Yhteisiä harrastuksia miehen kanssa ovat kodin yhteiset projektit. Terassi, leikkimökki tai kasvihuone syntyvät yhdessä suunnitellen ja tehden. Omasta pihasaunasta, paljusta ja lasiterassista haaveillen. Tervetuloa lukemaan!
Meinasin ensin kirjoittaa otsikkoon kaktus x 2. Seinällä yks, toinen kurkussa. Tiistaina alkanut kamala flunssa on vihdoin lopuillaan. Astmapiippua on vedetty tripla-annokset, flunssa kun menee aina heti mulla hengitysteihin. Mutta onneksi jo parantumaan päin. Tekemistä täytyi keksiä kun ulkona on satanut aamusta asti kaatamalla vettä, joten päätin kokeilla amppelin solmintaa. Youtubesta löytyy hyviä videoita amppeleiden tekoon. Helppoja ja vähän haastavampia versioita. Kokeilin ihan yksinkertaista versiota, joka syntyi muutamassa minuutissa maton jämäpaloista.
Muutama vuosi sitten ostin mustavalkoraidallisen maton Askosta ja myöhemmin molemmat päädyt lähtivät itsekseen purkautumaan. Kun pesin maton oli se purkautumineen jo niin ruman näköinen ettei sitä voinut enää lattialla pitää joten heitin sen varastoon. Nyt hain maton sisälle ja mietin mitä siitä voisi tehdä. Leikkasin molemmista päädyistä viisi senttiä pois ja jäljelle jäävät narut solmin umpisolmuun, näin sain vielä ehyen maton itselleni. Leikatuista maton jämäpätkistä tein mustan amppelin, matosta sai just sopivan paksua narua amppelin tekoon.
Tällä viikolla on kokkaukset keittiön puolella hoitanut isi. Tyttö halusi myös leipoa jotain ja teki mustikkapiirakan. Isänsä oli vähän apuna eikä keittiöstä kuulunut edes vatkaimen ääntä, mitä ihmettelin itsekseni ja kuulema unohtivat vuoankin voidella. Siinä hiljaa mielessäin mietin että mitähän tästä syntyy 😀
Syntyikin paras ja kuohkein mustikkapiirakka mitä olen koskaan nähnyt! Tyttö vei onnessaan mummulaankin palat piirakkaa vaniljajätskin kera kun kehuin miten hienosti piirakka onnistui. En tiedä miten saivatkin noin kuohkean piiraan aikaan ilman vatkaamista. Näköjään taitolaji. Ehdottomasti patistan keittiöön useamminkin 😉 Olkkarista huudellaan nyt äitiä barbileikkeihin joten sinne siis. Mukavaa sunnuntai-iltaa teille kaikille!