Kiitollinen

Kuinka kiitollinen sitä saa ollakaan ympärillä olevista läheisistä. Rakkaista ystävistä, naapureista, sukulaisista ja omasta perheestä <3 Kaikkein tärkeimpiä. Aina valmiina auttamassa. Lapset kun olivat pieniä ja vauva valvoi itkuisena yöt eivätkä lääkäritkään tienneet mikä toisella oli, sain läheisiltä apua ja päivisin hieman nukuttua. Tai rakennusaikana kun talkooporukka tuli auttamaan että talo valmistuu ajoissa. Tai kun tulin sairaalasta kotiin vastasyntyneen kanssa ja koko koti oli siivottu ja pöydät notkuivat täynnä herkkuja. Vaikka vauva-aikana iski jonkinmoinen dementia ja paljon asioita on unohduksissa, niin tuota korvaamatonta apua en unohda koskaan.

Nämä ihanat ihmiset muistivat taas lämpöisillä onnitteluviesteillä, niin kuin joka vuosi ja viikonloppuna kahviteltiin synttäreiden merkeissä. Lapset tekivät kortin jossa luki `Maailman rakkaimmalle äitille` ja poika olisi halunnut kirjoittaa kortin toiselle puolen Äiti 23 wee 😀 Ai että mua nauratti! En ole koskaan maininnut ikääni täällä blogin puolella mutta en ihan noin nuori enää oo 😀 Vedet silmissä sai nauraa ja samalla muistelin niitä nuoruusaikoja, kun olin vielä 23. En tiedä mistä hän sai tuon iän päähän, mutta mielelläni tietenkin olisin vielä noinkin nuori äiti vaikka nuorekas olenkin 😉 Kiitos kaikille muistamisista.

Alkoi muuten uusi viikko hieman vilpoisasti, pakkasta rapiat -32C. Ei paha! Monenkohan auto jäi aamulla kotipihaan? Meidän toinen auto sanoi sopimuksensa irti eikä inahtanutkaan. Saa nähdä miten huomenna käy. Leppoisaa pakkasiltaa!