White & Black on sisustukseen painottuva blogi, joka on toiminut aktiivisesti jo vuodesta 2010. Maalla, luonnon keskellä sijaitsevassa omakotitalossa sisustetaan itse rakennettua kotia suurella sydämellä sekä kasvatetaan puutarhaa metsän läheisyyteen. Uutta ja vanhaa yhdistellen syntyy kodin persoonallinen sisustus, unohtamatta itse tehtyjä yksityiskohtia.
Sisustukseen on tuotu lämpimiä, luonnonläheisiä sävyjä mustan ja valkoisen lisäksi. Diy-jutut ovat alusta asti olleet blogin punainen lanka. Yksikerroksista vaaleaa taloa asustaa sisustus- ja puutarha-alalta valmistunut äiti, reissuhommia tekevä isi sekä maailman rakkaimmat lapset. Yhteisiä harrastuksia miehen kanssa ovat kodin yhteiset projektit. Terassi, leikkimökki tai kasvihuone syntyvät yhdessä suunnitellen ja tehden. Omasta pihasaunasta, paljusta ja lasiterassista haaveillen. Tervetuloa lukemaan!
Oi miten pieniä ne tässä ekassa kuvassa vielä olivat. Tiput tuli taloon elokuussa. Yksi kukko ja kolme kanaa. Ennestään meillä oli yksi kana. Tälle piti saada nopeasti seuraa kun kanakaveri kuoli. Eihän se sitten mennytkään kuten olin suunnitellut. Tämä vanhempi kanarouva ei hyväksykään uusia perheenjäseniä, joten ovat vieläkin eri puolilla, vain verkko välissä. Olen yrittänyt totutella niitä toisiinsa päivittäin.
Vanhemmalla kanalla on pupu seuranaan. Nämä tulevat hyvin toimeen keskenään. Meillä on aika iso, lämmin tila eläimille talven ajaksi, mutta silti en uskalla jättää vielä samaan tilaan ettei käy huonosti. Kukko kun tuosta kasvaa niin laittaa kanaset ruotuun.
Kukon alkutaival oli rankka. Tulivat meille siis 7-viikkoisina ja ihan terveenä olivat kaikki. Yhtäkkiä kukko alkoi horjumaan ja kaatumaan, jalat meni alta. Ei pysynyt enää kavereiden mukana. Vaihtoehtona oli hoito tai lopetus. Pelkäsin että on Marekia.
Mulle kaikki lemmikit on yhtä arvokkaita ja rakkaita ja moni sanoi, että ei muuta kuin kaula poikki ja uutta kukkoa tilalle. En antanut periksi vaan halusin kokeilla. Aloin hoitamaan kukkoa yötä päivää. Viikon päästä pääsi jo jaloilleen, mutta todella haparoivin askelein. Ei pystynyt hyppäämään mihinkään. Jatkoin hoitoa ja kahden viikon päästä kukko alkoi todella piristymään. Käveli jo hyvin, mutta saattoi kaatua jos yritti hypätä jakkaralle. Elämänhalu oli kova. Ja kun ruoka kuitenkin maistui koko ajan ja näin ettei ollut kipuja, jatkoin hoitoa. Vähän reilu pari viikkoa siinä meni kun kukko parani.
Nyt hän on täysin normaali oma itsensä, hyppää orrelle, syö kädestä ja kiekuu kovasti. Olen sylitellyt ja silitellyt kukkoa pienestä pitäen niin paljon 🤍 Toivon, että hänestä kehkeytyy kiltti kukko. Ja niin onnellinen etten antanut periksi.
