Sisätiloissa taatusti vihertää..

Huomaatteko kuinka päivät ovat pidentyneet? Heräsin tunti sitten tai no eka kerran seitsemältä, laitoin lapset kouluun ja jatkoin unia koska olen kuumeessa ja kamalassa flunssassa. Astmapiippu on ollut taas kovassa käytössä, tuttu kaveri, käsilaukussa aina mukana. Niin kauniin valoisaa oli jo yhdentoista aikaan eikä edes aurinko paistanut. Kaikki odottaa jo kevättä, kai se on pikkuhiljaa itsekin aloitettava kevään odotus. Kauppojen hyllyillä myytiin taimiruukkuja ja muita välineitä taimien kasvatukseen, joten sen innoittamana otin viime kauppareissulla tuuhean timjamin kotiin. Tuoksusta ei mitään tietoa tällä olotilalla, mutta jospa se tuoksu tulis minunki nokkaan viikonloppuun mennessä 😉 Kissan nokkaan tuoksuu kyllä senkin edestä, toinen puskee itseään timjamia ja muita yrttejä vasten 😀 Eilen oli jäänyt sitruuna pöydälle niin sekin kelpasi. Hassu kissa.

DSC_4219%20%E2%80%93%20kopio.jpg

 

DSC_4234%20%E2%80%93%20kopio.jpg

 

DSC_4237%20%E2%80%93%20kopio.jpg

Valoisuuden lisääntyessä huoneisiin, huomaan kaipaavani lisää vihreää huonekasvien muodossa. Jostain syystä peikonlehti ei tykännyt olohuoneen järjestyksen vaihdosta. Tiedän sen siitä kun lehdet menevät keltaiseksi. Voikohan paikka vaikuttaa tuohon kellastumiseen? Monta vuotta jo pysynyt hyvänä ja nyt alkoi nuutumaan. Ruukkukaan ei voi olla liian pieni kun vaihdoin sen viime kesänä. Sen olen huomannut että altakastelevat ruukut ovat mitä parhaimpia peikonlehden kasvattamiseen.

Keittiön tasolla on aloe verat, itse kasvatetut valkosipulit, timjami ja amaryllis sulassa sovussa, samassa läjässä. Minusta paremman näköinen kun laittaa ryppääseen kaikki pienet vihertävät, kuin se että ripottelee niitä sinne tänne keittiöön. Ruukutkin sattuivat olemaan just kaikki eri paria. Se mistä olen eniten iloinen, on minun oliivipuu! Se näyttää selviävän hengissä talvesta ja kasvattaa jo uusia lehtiä. Jihuu! Kuulin että oliivipuu kestää jopa hiukan pakkasta, jos aloittais ensimmäiset ulkoilut pienillä plussakeleillä. Viherpeukalo kiittää ja kuittaa 😉 Ehkä kuitenkin annan suurimman kiitoksen tuolle mun kasvilampulle, sen ansiostahan puu on hengissä. Valoisaa päivää <3

Rahan tuhlaustako?

Kuulin erään naisen suusta että minullehan ei kukkapuskia tarvii kantaa, rahan tuhlausta ja turhaa touhua! Ensimmäinen reaktio oli miten joku ei voi tykätä kun saa kukkakimpun? Naisethan rakastavat kukkia! Varsinkin jos sen saa omalta mieheltä joka on ajatuksen kanssa käynyt valitsemassa juuri sinulle sen kukkakimpun. Tässä oli kyseessä juurikin edellä mainittu. Itse herkistyn joka kerta kun tuo mies tulee kukkakimpun kanssa kotia <3 Ei sitä usein tapahdu, ehkä kolme neljä kertaa vuodessa, mutta minusta niin kaunis ele toista kohtaan enkä koskaan voisi sanoa etten kukkia tarvitse. Kukat tuovat piristävää iloa, joista saa nauttia pitkään.

 

DSC_4147%20%E2%80%93%20kopio.jpg

 

DSC_4155%20%E2%80%93%20kopio.jpg

Rakastan kukkia. Jotkut saattavat katsoa sen rahan tuhlaamiseksi, mutta minä en. Jokainen nainen tarvitsee joskus sen oman kimpun joka ilahduttaa maljakossa! Jos olisin yhdessä unelma-ammateistani, olisin floristi. Tykkäisin niin tehdä erilaisia asetelmia ja sidontatöitä. Joskus saatan vain mennä kukkakauppaan ihastelemaan toisen tekemiä luomuksia. Pahan astman takia olen kuitenkin luopunut floristihaaveistani. Pieni pyörähdys jo kukkakaupassa saattaa aiheuttaa astmakohtauksen, kuten jouluna kävi. Hyasintin tuoksut olivat liikaa. Valitsenkin kotiin aina sellaisia kukkia joissa ei ole voimakas tuoksu. Mieskin muistaa jo mainita kukkia ostaessa etteivät ne saa tuoksua liikaa.

DSC_4158%20%E2%80%93%20kopio.jpg

 

DSC_4163%20%E2%80%93%20kopio.jpg

Tässä kun aloin tarkemmin miettimään, meillä on melkein aina kukkia jossain. Viikonloppu alkaa sillä kun kauppareissulla lähtee kimppu mukaan kauniita kukkia. Viimeksi ostin kullansävyiseksi maalattuja yksinkertaisia oksia. Tosi hyvännäköisiä mustassa maljakossa! Sain hyvän mielen ja kaunistusta kotiin, joten en todellakaan laske sitä rahan tuhlaukseksi 😉 Mikäs sen ihanampaa kun asettaa kimppu kukkia tai oksia maljakkoon viikonloppusiivouksien päätteeksi ja nauttia näkymästä. Mutta sallittakoon sekin jos ei puskista tykkää tai katsoo kukkien ostamisen rahan tuhlaukseksi. Iloa viikonloppuusi!

 

Parhaista parhain nakukakku/Naked cake

Appiukko sai maistaa suklaakakusta ensimmäisen version alkutalvesta omilla synttäreillään. Tykkäsivät todella paljon eikä siitä jäänyt kuin pala seuraavaksi päiväksi kun porukalla syötiin. Nyt tein toisen kakun, joka menikin samantien. Jopa mies söi vaikkei ole kovin sokerin ystävä. Suklaata kakkuun ei tule ollenkaan vaikka moni luuli että kakku on tehty suklaaseen 🙂

Poika tilasikin jo omille synttäreilleen samaisen kakun, oli niin hyvää! Pitää vain tehdä tupla-annos ja korkeampi kakku niin riittää kaikille vieraille. Tästä tosiaan tulee sellainen pieni, sopivankokoinen kakku. Eka versio nakukakusta on testattu (tai siis toka) ja täytyy sanoa että onnistui maultaan todella hyvin.

DSC_4077%20%E2%80%93%20kopio.jpg

 

DSC_4129%20%E2%80%93%20kopio.jpg

 

DSC_4102%20%E2%80%93%20kopio.jpg

 

 

PARAS SUKLAAKAKKU

Pohja

100g pehmeää voita

1,5 dl sokeria

0,5 dl fariinisokeria

2 kananmunaa

0,75 dl kakaojauhetta (Lidlin Belbake paras)

2,5 dl vehnäjauhoja

1 tl leivinjauhetta

1 tl vaniljasokeria

1/2 tl suolaa

1,5 dl maitoa tai kermaa

 

Täyte

100g pehmeää voita

1,5 dl tomusokeria

0,5 dl kakaojauhetta

2 dl vispikermaa

Vaahdota huoneenlämpöinen voi ja sokerit. Lisää munat yksitellen. Vatkaa hyvin. Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää vuorotellen maidon/kerman kanssa taikinaan. Kaada taikina voideltuun ja korppujauhotettuun vuokaan. Paista uunissa 175 C n.50 min. Valmista täyte lisäämällä huoneenlämpöiseen voihin kakaojauhe, tomusokeri ja vaniljasokeri. Vispaa kerma eri astiassa ja sekoita joukkoon.

Pohjan jäähdyttyä leikkaa se kahteen osaan (itse leikkaan pohjan aina jääkaappikylmänä, helpommin saa leikattua) ja kostuta pohjat vaniljasokerilla maustetulla maidolla. Noin 1 dl maitoa ja 1 tl vaniljasokeria. Kostutuksen jälkeen laita puolet täytteestä leikattujen osien väliin ja puolet kakun päälle. Anna maustua yön yli jääkaapissa, tällöin kakku on mehukkaimmillaan. Ennen tarjoilua siivilöi tomusokeria kakun päälle tai koristele oman maun mukaan.

 

Meitä riepottelee myrsky ja en todellakaan uskalla lähteä edes lenkille tuolla kelillä. Tiet ovat niin liukkaat et mun tuurilla vedän lipat jo postilaatikon kohdalla 😀 Puut heiluu vaakatasossa ja mies tuossa vieressä toteaa samaan aikaan et oispa siistiä olla laivalla nyt. Siis mitä?! Mua ei sais kirveelläkään laivaan just nyt näillä keleillä. Aallot varmaan sen 14 metriä korkeat. Hui, puistattaa jo ajatuskin. Sen sijaan voisin lämmittää kupin teetä ja haaveilla vielä palasta kakkua 😀 Se meni kyllä niin nopsaan että seuraavan kerran isompi satsi kulhoon. Tuulista päivää!