Jotenkin haikea fiilis tuli pihaa haravoidessa. Siinä vasta tajusin että kesä on ohi. Nopeaa se menikin, niin kuin joka vuosi mun mielestä. Loput kesäkukat otin pois ja istutin callunoita tilalle. Muratit kasvoi kesän aikana niin pitkiksi enkä raaskinut heittää poiskaan, joten kiersin rautalangan ympärille ja siinä saavat vielä odotella pakkaskelejä. Vaikkei pihallamme paljon lehtipuita olekaan, silti haravoimista riittää. Jostain kummasta ne lehdet meidän pihalle lentää ja rakot käsissä saa lehtiä haravoida pois. 

Ystäväni kysyi eilen ihan yhtäkkiä että muuttaisinko toiselle paikkakunnalle opiskelemaan kun juteltiin opiskeluista ja muista tulevaisuuden suunnitelmista. Siinä haravoidessa jäin sitten miettimään asiaa ja tulin aina samaan päätökseen. En missään nimessä. En ollut edes koskaan ajatellut asiaa ennen kuin eilen asian tullessa puheeksi. Lapset tykkäävät omasta koulustaan enkä heitä sieltä voisi ottaa pois. En edes kolmeksi vuodeksi. Enkä voisi ajatella ottavani vuokralaisia omaan kotiin. Muuten kyllä voisin vaikka lähteäkin, opiskelu kun kiinnostais edelleen. Nyt tulee kaksi vuotta viime opinnoista, miten nopeaa tuo aika meneekään. Kirjoitinkin täällä blogin puolella valmistuttuani että haluaisin vielä jatko-opiskella. Täällä kuitenkin elellään ja ollaan ja lapset saavat käydä pientä kyläkoulua ihanien opettajien luokissa <3 Minä lähden opiskelemaan vaikka sitten mummona, mutta nyt ei ole sen aika 🙂

Nyt Emmerdalen seuraan kera viinilasin! Ai juhlinko jotain? Ehei 😀 ..tai joo, sitä kun mies kotiutuu huomenna työreissulta ja ikävä on kova. Meillä kaikilla. Ihana ikävöidä ja odottaa toista kotiin. Näihin mietteisiin hyvää syyskuun viimeistä päivää ja viikonloppuja kaikille! Ens kuussa meillä alkaakin joulun odotus.