White & Black on sisustukseen painottuva blogi, joka on toiminut aktiivisesti jo vuodesta 2010. Maalla, luonnon keskellä sijaitsevassa omakotitalossa sisustetaan itse rakennettua kotia suurella sydämellä sekä kasvatetaan puutarhaa metsän läheisyyteen. Uutta ja vanhaa yhdistellen syntyy kodin persoonallinen sisustus, unohtamatta itse tehtyjä yksityiskohtia.
Sisustukseen on tuotu lämpimiä, luonnonläheisiä sävyjä mustan ja valkoisen lisäksi. Diy-jutut ovat alusta asti olleet blogin punainen lanka. Yksikerroksista vaaleaa taloa asustaa sisustus- ja puutarha-alalta valmistunut äiti, reissuhommia tekevä isi sekä maailman rakkaimmat lapset. Yhteisiä harrastuksia miehen kanssa ovat kodin yhteiset projektit. Terassi, leikkimökki tai kasvihuone syntyvät yhdessä suunnitellen ja tehden. Omasta pihasaunasta, paljusta ja lasiterassista haaveillen. Tervetuloa lukemaan!
Tänään on tehty asetelmia terassille metsän antimista. Saavutus se oli tämäkin tälle viikkoa kun selkä sanoi itsensä irti alkuviikosta. Makoilu ei nyt vaan enää kiinnostanut yhtään kun ei 800mg buranatkaan auta. Siitäkin huolimatta uhmasin kipua ja päätin mennä ulos raittiiseen ilmaan. Kyllä teki hyvää. Tytön avustuksella sain havut metsästä ja yhdessä aseteltiin terassille. Muuta ei etuterassille tulekaan, vihreä tuo tarpeeksi väriä! Valot nakkaan vielä havujen päälle. Siitä päästäänkin jokavuotiseen mietteeseen. JOKO KEHTAAN VALOT LAITTAA? 😀 Siis jouluvalot. Himottais niin kovin jo ja kävin hypistelemässä laatikoita varastosta. Höpsöä tai ei, päätin laittaa ekat tulevana viikonloppuna.
Tänään oli myös päivä jolloin teki mieli parsakaalta ja siitä saikin nopean ruoan aikaiseksi. Kermaa, aurajuustoa, mausteita, vettä ja kaikki sekaisin soseeksi. Namii. Jopa lapset söivät ja tykkäsivät. No mistäpä eivät tykkäis, kaikki ruoka menee ja siitä olen kiitollinen. Pinaattikeitto on ainut mikä ei maistu, mutta sitä meillä ei koskaan tehdäkään ja kuulin ettei koulussakaan ole enää pinaattikeittoa tarjolla. Se oli myös minulle lapsena ainut ruoka jota en niin kovin mielelläni syönyt, mutta maistoin aina pienen annoksen. Muistatteko ne pienet voinapit? Niihin piilotettiin pinaattikeitot koska meillä ei koulussa saanut jättää ruokaa ja aina piti kuitenkin joka ruokaa maistaa. Nyt jälkikäteen naurattaa, eihän se oikeesti voinut olla niin pahaa että leipää ja voita piti syödä niin paljon että sai pinaatit tungettua voinappeihin. Pysykäähän terveinä ja pitäkää itsenne lämpiminä niin kuin apteekkarin täti minua tänään neuvoi 🙂
