Vaaleaa ja ripaus sinistä

DSC_0300%20%E2%80%93%20kopio.jpg

 

DSC_0264%20%E2%80%93%20kopio.jpg

 

DSC_0290%20%E2%80%93%20kopio.jpg

 

DSC_0284%20%E2%80%93%20kopio.jpg

Mitää?? Inhokkivärini saapui meille vaikka vasta sanoin etten halua sinistä kotiin missään muodossa. Hups! Siinä sitä nyt kuitenkin on. Kerroinkin teille aiemmin kun olen läpikäynyt sinisen vaiheen nuoruudessani, josta voin syyttää ihan itseäni ettei sininen väri innosta enää missään muodossa 😀 Kun koti on täynnä sinistä niin ähkyhän siinä tulee ellei jopa inho kyseistä väriä kohtaan. No nyt yksi farkunsininen tyyny löytyy sohvalta. Ihan vahingossa lähti eurolla mukaan ja ajattelin viedä sen sitten leikkimökkiin jos ei sisälle sovi, mutta tuohon se alustavasti jäi. 

Keittiöön olen suunnitellut enemmän vaaleutta ja ehdotinkin että maalataan ruskea pöytä valkoiseksi. Ajatus sai kannatusta joten kunhan vesisateet loppuvat, niin pöydän kansi maalataan ulkona valkoiseksi. Pellavaliinaa olen pöydällä pitänyt, mutta raukka on joutunut niin monta kertaa viikossa pesukoneeseen että ajattelin säästää sitä 😀 

Pihalla on paljon tekemistä, joten seuraavaksi voisinkin näyttää mitä ollaan pihalla tehty. Saimme upeita kiviä josta olen suunnittelemassa yhtä juttua ja osa kivistä menee askellaatoiksi. Siitä sitten seuraavassa postauksessa. Nyt hetkeksi vielä ulos kasvimaan kimppuun. Joko te olette muuten kylväneet siemenet maahan? Mulla vasta sipulit maassa ja mietinkin että tässähän tulee kohta kiire että saa juhannukseksi jotain syötävää omasta kasvimaasta. Jos ei muuta niin ainakin sipulin laihoja 🙂 Kivaa illan jatkoa!

Vuodet vierii

Täytyy heti alkuun sanoa miten kovasti ilahduin kun huomasin miten paljon teitä seuraajia on Facebookin puolella. Heti kun tuhannen tykkääjää on sivuilla niin lupaan järjestää sisustusarvonnan. Instagram-tiliä white & blackilla ei vielä ole, tuntuu että tili on nykyään ihan jokaisella joten matti myöhäinen täällä taas. Nimimerkillä eihän mulla ollut edes nettiä kännykässä reilu vuosi sitten ja kaikki nauroi mulle 😀 😀

Taas on yhdet juhlat juhlittu, tällä kertaa kuopuksen synttärihulinat. Sankari toivoi autokakkua ja jos oikein nopeaan katsoo niin kyllä se ihan autolta näyttää. Eikö 😀 Aina ei mene niin kuin on suunniteltu. Pääasia että poitsu oli tyytyväinen tekeleeseen ja tuli vielä viereen sanomaan kun tein loppukoristeluja että äiti tuo on niin hieno rekka! Se jos mikä lämmitti mieltä kun olin toista tuntia yrittänyt väkertää kakkua kasaan. Nuo lapset osaavat aina sanoa juuri ne oikeat sanat oikeaan aikaan ja ihan oman rehellisen mielipiteensä <3

DSC_0148%20%E2%80%93%20kopio.jpg

 

DSC_0161%20%E2%80%93%20kopio.jpg

 

DSC_0163%20%E2%80%93%20kopio.jpg

 

DSC_0150%20%E2%80%93%20kopio.jpg

 

DSC_0133%20%E2%80%93%20kopio.jpg

 

DSC_0146%20%E2%80%93%20kopio.jpg

Paljon onnea, rakas. Olette äidin ja isin elämän tärkeimmät <3

Missähän sut tehtiin?
Tähtien tuolla puolella
muovailtiin huolella

Ethän sä ikinä
kadota tuota katsetta?
Mitähän sä vielä kantaa voit
korkealla kun noin sä soit
Ei mitään tuu niin painavaa
et se sinut musertaa

Kaunis pieni ihminen
Sä olet ainutlaatuinen
Mitä vastaan tuleekaan,
toista sua ei milloinkaan

Keskellä ihmettä 
Sen tajuu vasta jälkeenpäin
Taidat aavistaa jo sen
Yksin täytyy jokaisen
polku mennä pimeään
että pystyy elämään

Kaunis pieni ihminen
Sä olet ainutlaatuinen
Mitä vastaan tuleekaan,
toista sua ei milloinkaan

Sä saatat selvitä
vähin vammoin matkalla
Ystäväsi huolehtii
kun askelees on hatarat
Elämässä pitää kii
jos sen päältä putoat

Kaunis pieni ihminen
Sä olet ainutlaatuinen
Mitä vastaan tuleekaan,
toista sua ei milloinkaan

Sä olet ainutlaatuinen
Mitä vastaan tuleekaan,
toista sua ei milloinkaan

(Johanna Kurkela-Ainutlaatuinen)

 

 

Kuvien kautta välittyy rauha

Voi kunpa kuviin saisi aina tallennettua sen tunnelman ja rauhan mitä itse ympäristössä kuvanotto hetkellä kokee. Omalla pihalla kävellessäni mietin miten paljon tykkään näistä maisemista jotka näen ja koen joka päivä. En vaihtaisi pois mistään hinnasta. Nurmikko alkaa vasta vihertämään ja puihin tulee lehtiä. Silti piha näyttää jo pitkän talven jälkeen kauniilta. Vaikka pidän talvestakin niin kesä on aina ollut lempivuodenaikani.

Ystävänaapureiden ja sukulaisten luona käydään tuon tuosta silittelemässä lehmiä ja vuohia. Yksi pikkukili meinattiin ottaa meille asumaan, mutta meillä ei ole pienelle lämmintä paikkaa talveksi niin jouduttiin luopumaan ajatuksesta. Lapset olivat kylläkin ottamassa asujan talveksi sisälle omaan huoneeseen 🙂

DSC_0082%20%E2%80%93%20kopio.jpg

 

DSC_0068%20%E2%80%93%20kopio.jpg

 

DSC_0050%20%E2%80%93%20kopio.jpg

 

DSC_0083%20%E2%80%93%20kopio.jpg

 

DSC_0089%20%E2%80%93%20kopio.jpg

 

DSC_0075%20%E2%80%93%20kopio.jpg

 

DSC_0080%20%E2%80%93%20kopio.jpg

 

DSC_0052%20%E2%80%93%20kopio.jpg

Yksi uusi asukas ollaan kuitenkin pihaan saatu. Olin aivan varma että ei saada asukkaita mökkiin kun koko kevät ollaan touhuttu metsän kimpussa. Eilen huomasin kun lintu meni vaarin ja pojan tekemään linnunpönttöön. Ehkä ne meidän puunkaadot, moottorinsahan äänet ja risun poltot eivät haitanneetkaan liikaa. Takapiha näyttää tuplasti isommalta nyt kun puut on kaadettu ja raivattu. Vuorossa onkin kukkien ostoa että saadaan kantojen päälle väriä 😉 Toivottavasti edes pienesti välittyi kuvien kautta pihan tunnelma sinne teillekin. Mukavaa päivää!