White & Black on sisustukseen painottuva blogi, joka on toiminut aktiivisesti jo vuodesta 2010. Maalla, luonnon keskellä sijaitsevassa omakotitalossa sisustetaan itse rakennettua kotia suurella sydämellä sekä kasvatetaan puutarhaa metsän läheisyyteen. Uutta ja vanhaa yhdistellen syntyy kodin persoonallinen sisustus, unohtamatta itse tehtyjä yksityiskohtia.
Sisustukseen on tuotu lämpimiä, luonnonläheisiä sävyjä mustan ja valkoisen lisäksi. Diy-jutut ovat alusta asti olleet blogin punainen lanka. Yksikerroksista vaaleaa taloa asustaa sisustus- ja puutarha-alalta valmistunut äiti, reissuhommia tekevä isi sekä maailman rakkaimmat lapset. Yhteisiä harrastuksia miehen kanssa ovat kodin yhteiset projektit. Terassi, leikkimökki tai kasvihuone syntyvät yhdessä suunnitellen ja tehden. Omasta pihasaunasta, paljusta ja lasiterassista haaveillen. Tervetuloa lukemaan!
Mitenhän monesti olen viimeisen viikon aikana sanonut ääneen `En voi uskoa miten ihanat ilmat saatiin vielä elokuulle!` Viimeksi eilen illalla pyörälenkillä. Ja aamulla kun odotimme lasten kanssa koulukyytiä. Monen monta kertaa todennut saman asian ja nyt kuulkaa nautitaan. Nautitaan täysillä ja varastoidaan aurinkoa koko talven ajaksi. Kesän päätös ei voisi olla upeampi säiden puolesta, kun koko kesä meni vesisateiden ja kylmän ilman vuoksi liian nopeaa ohitse. Minä otan ainakin kaiken ilon irti kesän viimeisistä päivistä ja tiedättekö mitä? Vaikka tuntui haikealta kun lapset aloittivat koulun ja muutaman kyyneleenkin tirautin, niin päätin että tänään nautin. Nautin hiljaisuudesta koko neljän tunnin edestä, jonka saan viettää kotona ihan yksin. Ensimmäinen kerta seitsemään vuoteen.
Mitäs minä täällä sitten tein? Olisihan sen ajan voinut käyttää järkevämminkin.. Kolme tuntia oli aikaa puhdistaa sienet ja mustikat, tehdä koululaisille ruokaa, käydä juoksulenkillä ja trimmeröidä piha. Sain tehdä kaikki hommat ihan yksin ja kukaan ei keskeyttänyt. Ehdinpäs vielä aurinkotuoliinkin tunniksi. Luxusta sanon minä. Ja sain syödä ruoan rauhassa. Siinä on kuulkaa vielä opettelemista, ruoan syömisessä siis 😀 Kun olen tottunut siihen että koko ajan joku pyytää jotain ja maitolasit kaatuu pöydälle, niin oma ruoka hotkitaan nopeaa alas, niin pitäis tämänkin äidin nyt opetella syömään rauhassa ilman hotkimisia. Pienten lasten äidit kyllä tietää mistä puhun 🙂
Ennen kuin koulukyyti kaarsi pihaan, kerkesin jo lapsiakin ikävöimään monta kertaa sen neljän tunnin aikana. Hassua, mutta sitä on niin tottunut hälinään, puheen solinaan ja siihen että ympärillä on koko ajan ihmisiä että olin onnellinen kun sain nuo murut takaisin kotiin. Nyt läksyjen kimppuun, mutta sitä ennen herkutellaan jätskit takapihan terassilla. Terassille tuli muuten hieman syksyisempää fiilistä, siitä lisää myöhemmin. Nauttikaahan tekin syyskesästä!
Ps. Pullonkorkki on muisto Lapin reissulta. Olisiko voinut paremmin tuo teksti kolahtaa kun olimme siellä ystävällisten, tuntemattomien ihmisten seassa. `Smile to strangers`.
