Aurinkoista huomenta! Tällaisista löydöistä kuten tämä meikkipöytä, tulee niin hyvälle tuulelle. Löydön teki itse asiassa tyttö, ei äiti tällä kertaa 🙂 Kävimme yhden talon vintillä jossa lasten isovanhemmat ovat säilyttäneet vanhoja tavaroitaan ja tyttö iski silmänsä valkoiseen pöytään ja kysyi mummulta saisiko hän meikkipöydän itselleen. Mummu lupasi ja koska huoneessa oli tilaa yhdelle pienelle pöydälle niin kotiinhan se saapui. Meikkipöytänä ei tosin ole käytössä, vaikka tyttö kovasti haluaisikin jo meikkailla ja leikkimeikit sai synttärilahjaksi.

Mummu kertoi vintillä tarinankin pöydälle. He ostivat pöydän ukin kanssa 70-luvun loppupuolella häälahjaksi saamillaan rahoilla. En hoksannut kysyä oliko pöytä alkuperäisessä kunnossa vai onko sitä jälkeenpäin maalattu mutta kerkeän vielä kysymään myöhemminkin. Pöydän historian ja tarinan kuultuani siitä tuli heti paljon tärkeämpi <3 Tykkään kun huonekaluilla on jokin tarina ja monesti mietin esimerkiksi kirpparilöytöjen kohdalla että millainen tarina huonekalulla mahtaa olla.

Tyttö kävi hakemassa unisiepparini makkarista itselleen ja kyseli kovasti mitä unisieppari tarkoittaa 🙂 Pöydälle ei tarvinnut muuta tehdä kuin pölyt pyyhkiä. Siihen kuului myös iso peili, mutta irroitettiin se pois että ikkunan edusta jäisi avoimeksi. Maalipinta on hyvä ja kultaiset nupit niin passelit kuin olla ja voi! Ihana kun tällaisia aarteita löytyy.

Viettäkäähän kiva sunnuntaipäivä!