Hyperemeesi

Mikä hyperemeesi on? Vaikea raskauspahoinvointi (hyperemesis gravidarum), joka vaatii useimmiten sairaalahoitoa. Siitä kärsii Suomessa runsas 1 % odottajista. Hyperemeesipotilaat menettävät painoaan alkuraskauden aikana jopa 5–10 prosenttia. Hyperemeesi uusiutuu noin 80 prosentin todennäköisyydellä. Hyperemeesistä kärsivä oksentaa jopa kymmeniä kertoja päivässä, pahimmillaan koko raskauden ajan. Näin kuvaillaan yle.fi sivuilla hyperemeesiä.

Oma raskauspahoinvointi

Nyt kerron teille omasta kokemuksesta mitä tämä sairaus on. Lupasinkin aiemmin, että kerron hyperemeesistä omassa postauksessa, kun paljastin teille että meille tulee kesällä vauva. (Jos et pysty lukemaan oksentamisesta, piikeistä yms. niin postaus kannattaa jättää välistä.) Raskauspahoinvointi minulla alkoi siis jo ennenkuin tein testin. Siitä tiesin, että olen raskaana koska aiemmista raskauksista on ollut ihan sama olo. Viime raskaudessa oksensin jo ennen raskaustestin tekemistä. Tuli todella paha olo, hajut ällötti (kahvin juonti loppui kuin seinään), väsymys iski ja oksennus oli koko ajan tulossa kurkun suulla.

Makaan kylpyhuoneen lattialla mahdollisimman lähellä pönttöä. Välillä käyn juomassa pienen määrän nestettä, vaikka tiedän että sekin tulee kohta ulos. Juoksen takaisin kylppäriin. Yölläkin on paha olla. Aamupahoinvoinnista ei voi kohdallani puhua, koska tämä raskauspahoinvointi on läsnä 24/7. En muista milloin viimeksi olen nukkunut yön putkeen heräämättä. Saatan valvoa viisikin tuntia yöllä ja sitten aamuyöstä saan ehkä unen uudestaan. Päivällä nukun pieniä pätkiä. Ruokaa yritän syödä pieniä määriä, mutta kaikki tulee ulos. Oksentaminen tekee jo kipeääkin. Ruokatorvi ja kylkiluut ovat koetuksella, vatsaan sattuu jatkuva yökkääminen. Hampaat ovat vaurioituneet rajusta oksentelusta. Hammaslääkäri kertoo, että kiilteet on lähtenyt ja vaurioita näkyy hampaiden pinnalla. Oksennan lopuksi sappinesteet ulos ja senkin jälkeen vielä oksetuttaa, vaikkei mitään enää tulekaan ulos. Naama punaisena, vedet silmistä valuen on vain kaksi ajatusta. Milloin tämä olo loppuu ja onhan vauvalla kaikki hyvin?

Vauvalla on kaikki hyvin ❤️ Joka kerralla kun ultrataan. Suurin huoli minulla on ollut vauvasta, niinkuin jokaisella äidillä. Pieni kasvaa niinkuin pitääkin ja sydämen sykkeet kuuluvat napakkaasti.

Nesteytys

Lääkäri laittaa minut tiputukseen kuivumisen takia. Ikinä en ole piikkejä pelännyt, mutta kun kanyylia yritetään molempiin käsiin seitsemänkin kertaa putkeen, niin se alkaa tekemään pahaa. Loppuajasta suonet menevät piiloon jo pelkästä ajatuksesta. Ne ovat muutenkin kuivumisen takia hankalasti löydettävissä, toista tuntia saattaa mennä suonien etsimiseen.

Henkisesti rankkaa

Neuvolassa kysyvät montako kertaa olen oksentanut. Enhän minä niitä enää laskenut, vuorokauden aikana kymmeniä kertoja. Yhdessä välissä sain mandariinista imemät nesteet pysymään sisällä hetken aikaa, joten edes jotain vitamiinia sain kroppaani. Neuvolasta sain riittävästi tukea ja he ottivatkin asian heti alusta asti vakavasti. Meidän neuvolatäti ja -lääkäri ovat ihania ihmisiä. Minulle ehdotettiin myös terapeuttia haluaisinko mennä juttelemaan tilanteestani. “Tiedän miten vaikeaa tämä on sinulle niin fyysisesti ja etenkin henkisesti.” Silloin purskahdin itkuun eikä siitä tullut loppua. Muistan kun vastasin, että haluan vain tämän olon loppuvan. Keskusteluapua en halunnut, koska en kokenut, että siitä olisi minulle hyötyä. Tiesin, ettei tässä ole mitään hätää kunhan vain oksentaminen loppuisi. Kroppa oli lopussa ja mieli maassa pahoinvoinnin ja oksentamisen vuoksi.

Mulla oli oma peti olohuoneen lattialla kuukausia. Siinä vierähtikin koko viime talvi. Kerroinkin aiemmassa postauksessa, että omaehtoinen karanteeni riskiryhmään kuuluvana ei tunnu enää missään, kun olen ollut jo niin kauan kotona. Vietin omat synttäritkin patjalla. Muistan kun äiti ja appivanhemmat kävivät onnittelemassa sinä päivänä. Minä patjalla ja vieraat sohvalla. Pullat sun muut herkut ostettiin valmiina. Tuosta mun esikoisesta on ollut niin suuri apu näinä kuukausina, etten tiedä miten voin koskaan kiittää häntä tarpeeksi ❤️ Hän on tuonut juotavaa ja syötävää patjalle, hakenut minulle pompulaa, että olen saanut hiukset kiinni oksentamisen ajaksi, huolehtinut meidän eläimistä, siivonnut kotia ja tehnyt ruokaa silloin kun mies on ollut viikon työreissuilla. Ei se miehenkään osuus helppo ole ollut näinä kuukausina, kun olen sairastanut. Vapaaviikot kotona ovat muuttaneet muotoaan, ihan voisi kutsua työviikoiksi näitäkin.

Pahin vaihe kesti yli neljä kuukautta. Neuvoja minulle ei ole montaa antaa samassa tilanteessa olevalle, tähän kun ei apukeinoja ole. Mutta minulla ainakin oloa hieman helpotti nesteytys. Huomasin, että kun sain natriumkloridin lisäksi myös glukoosia suoraan suoneen, niin se auttoi paremmin pahoinvointiin kuin pelkkä natriumkloridi. Tai ei se pahaan oloon auttanut, vaan siihen ettei tarvinnut enää niin tiheään oksentaa. Itsellä olo alkoi helpottaa viikolla 20. Vieläkin pahoinvointi ja oksennus tulee satunnaisesti, kuten eilen illalla, mutta tämän kanssa jo pärjää. Paino on nyt vasta noussut siihen, mitä se oli ennen raskautta. Olen ollut sairaslomalla jo pitkään ja sairasloma jatkuu äitiysloman alkuun asti. Selkävaivat alkoivat pari kuukautta sitten. Alaselkä on kuin tulessa, jos käyn pienen kävelylenkin tai yritän siivota. Silti yritän pitää itseni liikkeessä joka päivä, edes vähäsen. Postinhakukin on ihan jees, kun sen jaksaisi joka päivä tehdä.

Tsempit raskauspahoinvoinnista kärsiville

Tästä tulikin pidempi postaus mitä olin ajatellut. Itse löysin aika vähän tietoa hyperemeesistä, kun aloin asiaa googlettamaan. Se tuli hieman yllätyksenä miten vähän asiasta on kirjoitettu. Lopuksi haluan kuitenkin todeta, että tästä kaikesta kärsimyksestä huolimatta näiden kuukausien aikana seuraa kuitenkin jotain niin hyvää ja rakasta, kun meidän pieni syntyy kesällä ❤️ Uskon, että unohdan oksentamiset ja kivut, kun saan pikkuisen ensimmäisen kerran syliini. Sinulle, joka kärsit vakavasta raskauspahoinvoinnista, haluan sanoa, että ymmärrän täysin mitä koet tällä hetkellä. Vaikka useasti päivän aikaan tuntuu ettet jaksa enää, niin sinä selviät siitä ❤️ Itse jaksoin sen avulla, kun tiesin että vauvalla on kaikki hyvin. Tämän kokemuksen jälkeen tulevat yöheräämiset eivät tunnu enää miltään. Haluan lähettää valtavasti tsemppiä ja voimia kaikille samassa tilanteessa oleville!

Vihdoin voin kertoa teille ilouutisen, meille syntyy kesällä vauva ❤ Vaikka raskausaika on ollut todella haastavaa, niin pienellä on onneksi kaikki hyvin. Se on tärkeintä. Täällä me odotamme innolla kesää kun sinä synnyt. Olen niin älyttömän onnellinen ja kiitollinen sinusta.

Pienellä siis kaikki hyvin, minulle tämä on ollut erittäin raskasta aikaa, mutta tästäkin selvitään. Ja tiedän, että unohdan kaikki kivut, oksentamiset ja pahoinvoinnit kun saan sinut ensi kerran syliini. Olen kirjoittanut teille täällä blogin ja instan puolella hieman voinnistani, mutten ole kertonut miksi voin huonosti ja miksi en pysty osallistumaan mihinkään, mm. työntekoon tai aktiviteetteihin lasten kanssa.

Eli kärsin alusta asti hyperemeesistä. Mikä se on? Se on vaikea ja vakava raskauspahoinvointi, joka yleensä vie sairaalahoitoon. Minutkin. Neljä kuukautta kun oksentaa aamusta yöhön, niin voimat ovat aivan nollassa. Lääkäri laittoi minut sairauslomalle äitiyslomaan asti. Tästä tulossa ihan oma postauksensa, jossa kerron omia ajatuksia hyperemeesistä. Suomessa vallitsevan tilanteen vuoksi ollaan oltu kotona lasten kanssa jo viime viikosta. Otin lapset varalta pois koulusta jo ennenkuin hallitukselta tuli tieto koulujen sulkemisesta. Itseen tämä muutos ei juuri vaikuta, kun olen ollut kotona viime vuoden lopusta saakka, jos ei sairaalareissuja lasketa. Täällä vietetään nyt arkea kotona ja pidetään kodin sisäpuolella päivärutiineista kiinni. Onneksi on oma piha, jossa käydä raittiissa ilmassa. Riskiryhmään kuuluvana en ole käynyt edes kaupassa, vaan tilaan ruoat kotiovelle.

Nyt on aikaa pestä vauvanvaatteita. Olen lapsilta laittanut talteen kaikki vauvanvaatteet. Lastenvaunutkin löytyy. Yhdessä lasten kanssa ollaan ihmetelty miten pieniä nuo 50cm vaatteet ovatkaan! Olin jo aivan unohtanut miten pieniä meidän lapset olivat syntyessään. Haaveissa oli aina kuopuksen syntymän jälkeen, että meillä olisi vielä jonain päivänä yksi ihana perheenjäsen lisää meidän perheessä ❤ En voi sanoin kuvailla miten onnellinen olen. Näihin ilouutisiin on hyvä lopettaa ja toivottaa teille hyvää viikonloppua! Pidetään toisistamme huolta.