White & Black on sisustukseen painottuva blogi, joka on toiminut aktiivisesti jo vuodesta 2010. Maalla, luonnon keskellä sijaitsevassa omakotitalossa sisustetaan itse rakennettua kotia suurella sydämellä sekä kasvatetaan puutarhaa metsän läheisyyteen. Uutta ja vanhaa yhdistellen syntyy kodin persoonallinen sisustus, unohtamatta itse tehtyjä yksityiskohtia.
Sisustukseen on tuotu lämpimiä, luonnonläheisiä sävyjä mustan ja valkoisen lisäksi. Diy-jutut ovat alusta asti olleet blogin punainen lanka. Yksikerroksista vaaleaa taloa asustaa sisustus- ja puutarha-alalta valmistunut äiti, reissuhommia tekevä isi sekä maailman rakkaimmat lapset. Yhteisiä harrastuksia miehen kanssa ovat kodin yhteiset projektit. Terassi, leikkimökki tai kasvihuone syntyvät yhdessä suunnitellen ja tehden. Omasta pihasaunasta, paljusta ja lasiterassista haaveillen. Tervetuloa lukemaan!
En olisi uskonut miten rankka viikko tuli. Meidän kisuvanhus sairastui yhtäkkiä, alkoi oksentamaan eikä syönyt. Nyt ollaan hypätty eläinlääkärillä useaan otteeseen. Päivistä jo ihan sekaisin. Tuolla me köllötettiin saunanlauteilla vierekkäin viime yö. Nukkumiseksi ei voi kyllä omaa nukkumista sanoa, ehkä kolme tuntia yössä unta.. Nyt näyttää kuitenkin hieman valoisammalta, ainakin hetken. Lääkkeiden ansiosta tilanne on parempi ja niin kauan kun kisu ei kärsi, käy ulkona totuttuun tapaan ja leikkii, saa se jatkoaikaa elämälle <3 Meidän oma ihana eläinlääkärimme sanoi ettei hänenkään mielestä kisu näytä kipeältä. Nytkin nukkuu lastenhuoneessa eikä ole ollenkaan vetäytynyt niin kuin kissat yleensä ovat jos on kipuja. Päivä kerrallaan mennään ja ruokahalu on tullut takaisin, kiitos siitäkin eläinlääkärillemme joka keksi antaa kissalle vatsaystävällisempää ruokaa. Oksentelu saatiin kuriin lääkkeellä joka laitetaan pistoksena.
Sisukas katti meillä kyllä on, jos sanotaan että kissalla on yhdeksän elämää niin tää kisu on käyttänyt niistä vähintään jo seitsemän. Kerran jouduttiin soittamaan palokunta apuun kun kissa oli säikähtänyt jotain niin paljon että oli kiivennyt korkean männyn latvaan. Huusi siellä pari päivää ääni käheänä. Onneksi kuitenkin ääntä lähti vielä sen verran että naapuri oli kuullut avunhuudot. Niin vain katti pelastui ja tuli palomiehen sylissä alas.
Onneksi on perjantai! Piti ihan kalenterista vilkasta että oliks se perjantai vai? Omat menot on jääny kokonaan sairastelujen vuoksi ja huomenna kun isi tulee reissusta kotiin, laitan lenkkarit jalkaan ja lähden ulos raittiiseen ilmaan. Olkoonkin -20 C pakkasta kuten tällä viikolla joka päivä. Jos ihmettelette miksi blogissa on ollut hiljaista niin tässä syy.
Helmikuussa alkaa virallisesti odotus.. nimittäin kevään odotus. Kevät on jo lähellä <3 Aurinko on paistanut niin mahtavasti päivittäin että olisi tehnyt mieli lähteä kameran kanssa maisemia kuvailemaan. Ehkäpä viikonloppuna menen. Tänään ystäväni tulee lasten kanssa kylään ja ajateltiin käydä paistamassa nuotiomakkarat jos pakkanen tuosta suostuu lauhtumaan. Jos ei, niin paistetaan takan äärellä. Huolta ja murhetta on ollut niin paljon että nyt nautin viikonlopun ja yritän saada ajatukset muualle. Nauttikaahan viikonlopusta, minäkin yritän <3 Aurinko piristää kyllä kummasti!
Voi miten kurjaa kuulla, että kisulla hätää. Toivotaan kuitenkin vielä monta monta yhteistä aikaa teille ♥
Joo en olis ikinä uskonut miten raskas tästä viikosta tulee.. On otettu ultrat, verikokeet, röntgenit.. ei löydy mitään syytä. Tulehdusarvotki normaalit ja kuumetta ei ole. Nyt kun kisu sai oksennuksenestolääkkeen suoraan pistoksena niin ruoka on pysynyt sisällä ja ruokahalu on hyvä ♥ Eläinlääkäri katsoi rtg-kuvat ja sanoi ettei ainakaan kasvaimelta näytä. On tää kauheeta ku ei tiiä mikä on ja syytä ei löydy. Mutta kiitollinen olen että meillä on näin ihana lääkäri joka ottaa vastaan vapaa-aikanakin.