Appiukko sai maistaa suklaakakusta ensimmäisen version alkutalvesta omilla synttäreillään. Tykkäsivät todella paljon eikä siitä jäänyt kuin pala seuraavaksi päiväksi kun porukalla syötiin. Nyt tein toisen kakun, joka menikin samantien. Jopa mies söi vaikkei ole kovin sokerin ystävä. Suklaata kakkuun ei tule ollenkaan vaikka moni luuli että kakku on tehty suklaaseen 🙂
Poika tilasikin jo omille synttäreilleen samaisen kakun, oli niin hyvää! Pitää vain tehdä tupla-annos ja korkeampi kakku niin riittää kaikille vieraille. Tästä tosiaan tulee sellainen pieni, sopivankokoinen kakku. Eka versio nakukakusta on testattu (tai siis toka) ja täytyy sanoa että onnistui maultaan todella hyvin.
PARAS SUKLAAKAKKU
Pohja
100g pehmeää voita
1,5 dl sokeria
0,5 dl fariinisokeria
2 kananmunaa
0,75 dl kakaojauhetta (Lidlin Belbake paras)
2,5 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
1 tl vaniljasokeria
1/2 tl suolaa
1,5 dl maitoa tai kermaa
Täyte
100g pehmeää voita
1,5 dl tomusokeria
0,5 dl kakaojauhetta
2 dl vispikermaa
Vaahdota huoneenlämpöinen voi ja sokerit. Lisää munat yksitellen. Vatkaa hyvin. Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää vuorotellen maidon/kerman kanssa taikinaan. Kaada taikina voideltuun ja korppujauhotettuun vuokaan. Paista uunissa 175 C n.50 min. Valmista täyte lisäämällä huoneenlämpöiseen voihin kakaojauhe, tomusokeri ja vaniljasokeri. Vispaa kerma eri astiassa ja sekoita joukkoon.
Pohjan jäähdyttyä leikkaa se kahteen osaan (itse leikkaan pohjan aina jääkaappikylmänä, helpommin saa leikattua) ja kostuta pohjat vaniljasokerilla maustetulla maidolla. Noin 1 dl maitoa ja 1 tl vaniljasokeria. Kostutuksen jälkeen laita puolet täytteestä leikattujen osien väliin ja puolet kakun päälle. Anna maustua yön yli jääkaapissa, tällöin kakku on mehukkaimmillaan. Ennen tarjoilua siivilöi tomusokeria kakun päälle tai koristele oman maun mukaan.
Meitä riepottelee myrsky ja en todellakaan uskalla lähteä edes lenkille tuolla kelillä. Tiet ovat niin liukkaat et mun tuurilla vedän lipat jo postilaatikon kohdalla 😀 Puut heiluu vaakatasossa ja mies tuossa vieressä toteaa samaan aikaan et oispa siistiä olla laivalla nyt. Siis mitä?! Mua ei sais kirveelläkään laivaan just nyt näillä keleillä. Aallot varmaan sen 14 metriä korkeat. Hui, puistattaa jo ajatuskin. Sen sijaan voisin lämmittää kupin teetä ja haaveilla vielä palasta kakkua 😀 Se meni kyllä niin nopsaan että seuraavan kerran isompi satsi kulhoon. Tuulista päivää!