Askartelua puutarhaan

Helppo ja nopea vinkki lasten kanssa askarteluun näin sunnuntain ratoksi. Me maalattiin jo toistakymmentä leppäkerttua puutarhaan ja lisää näyttää syntyvän niin kauan kuin maalia ja kiviä riittää 😉 Erityisesti tyttö tykästyi tähän puuhaan ja minä olen lopuksi suihkinut lakkasprayllä kivet niin pinta kestää ulkosalla. Veimme opettajille omat leppäkertut koulujen päättyessä.

Kesäloma on alkanut ja meidän perheessä ensimmäinen reissu tehdään jo keskiviikkona, jolloin lähdetään rentoutumaan ja nauttimaan mökkielämästä. Kalastusta, saunomista sekä chillailua luvassa. Aa että mä nautin!

 

DSC_5119%20%E2%80%93%20kopio.jpg

Tarvitset leppäkerttuihin puhtaita kiviä, askarteluvärejä, siveltimet sekä lakkaspraytä. Ostin Kärkkäiseltä Deco merkkisiä vesiohenteisia askarteluvärejä ja erikokoisia siveltimiä. Maalaa ensin pää leppäkertulle mustalla värillä ja muu osa kivestä punaisella. Anna kuivua ja tee ohuella siveltimellä pitkittäin viiva selkään. Kastamalla pumpulipuikkoa mustaan väriin saat parhaiten leppäkertun pilkut tehtyä. Lopuksi silmät ja suu paikoilleen 🙂 Tyttö halusi melkein kaikista hymyileviä leppäkerttuja! Anna kivien kuivua ja lakkaa lopuksi sprayllä.

 

DSC_5455%20%E2%80%93%20kopio.jpg

 

DSC_5445%20%E2%80%93%20kopio.jpg

Veimme opettajille vielä yrtit suoraan puutarhalta jotka kääräisin paperiin tekstin kera ja ripustin omatekemät sydämet roikkumaan. Joka vuosi ollaan viety jotain itse tehtyä, viimeksi opet saivat jalkakylpysydämiä lasirasiassa. Pojan eskariopelle veimme joulun aikaan höyhenkranssin ja pojan sanojen mukaan ope oli tykännyt siitä paljon! Kaikkein parasta on kun lapset saavat itse olla mukana suunnittelemassa ja askartelemassa omannäköisiä luomuksiaan. Siinä tarvitaan tarkkaavaisuutta ja huolellisuutta. Varsinkin meidän villiviikarille oikein hyvää puuhaa kun välillä ei malta olla sekuntiakaan paikoillaan 😉 

Tänään on tuntunut oikeasti kesältä. Aurinkoa, grillailua ja nurmikonleikkuuta. En olisi kaksi viikkoa sitten uskonut kun oli vielä lumi maassa että leikkaan kesäkuun alussa ekaa kertaa nurmikon. Yksi kesän parhaimmista tuoksuista on koettu, vastaleikatun nurmikon tuoksu <3 Hyvää sunnuntain jatkoa ja onnittelut valmistuneille!

Nyt lähti lapasesta :D

Voiko uskoakaan että huomenna on jo kesäkuun ensimmäinen päivä! Toukokuu meni vilahtaen ohi. Tuprutteli lunta taivaalta, samana päivänä saattoi paistaa aurinko sekä ensimmäiset perhoset lenteli terassille. Sitten tuli taas sitä valkoista taivaan täydeltä ja tuntui ettei kesä tulekaan. Ihan älytön kuukausi kyllä ollut. Viime vuonna tähän aikaan saatiin nauttia mekkokeleistä ja nurmikko oli lyhentynyt jo monen monta kertaa.

Tällä viikolla lämpimien ilmojen ansiosta lähti täysin lapasesta kukkien kanssa! ’Eksyin’ siis puutarhalle.. Peräkärryn kanssa olisin voinut saapua kotiin, kun pursusi värit ovista ja ikkunoista mutta mahtuihan nuo farmariautoonkin, hieman tungoksenpoikasta kieltämättä oli. Näin käy kun mies on työreissussa ja hiiret hyppii pöydillä. Eikä tässä ole edes kaikki, osa on leikkkimökissä piilossa.. Mutta ihastellaanko yhdessä väriloistoa pihallamme?

DSC_5402%20%E2%80%93%20kopio.jpg

 

DSC_5441%20%E2%80%93%20kopio.jpg

Ai että mä tykkään laittaa kesäkukkia pihan joka nurkkaan. Nähtävästi väri on tänä vuonna vahvasti violettiin päin! Mitään suunnitelmia ei ollut kun puutarhalle menin, (yhtä amppelia lähdin siis hakemaan) violetit kukat vetivät eniten puoleensa.

 

DSC_5439%20%E2%80%93%20kopio.jpg

 

DSC_5436%20%E2%80%93%20kopio.jpg

 

DSC_5435%20%E2%80%93%20kopio.jpg

Meillä lapset ovat saaneet valita pienestä pitäen omat kukat puutarhalta, se on jo jokavuotinen perinne. Tyttö valitsi leikkimökin edustalle siniset lobeliat. Itse ihastuin täysin Verbenaan (viimeisessä kuvassa), näyttävä ja tiheäkukkainen amppelikukka suoraan puutarhalta. Puutarhalta neuvottiin vielä viemään amppeli yöksi sisätiloihin, on sen verran herkkä kukka kylmälle.

 

DSC_5430%20%E2%80%93%20kopio.jpg

 

DSC_5425%20%E2%80%93%20kopio.jpg

 

DSC_5423%20%E2%80%93%20kopio.jpg

 

DSC_5413%20%E2%80%93%20kopio.jpg

Laventelia ja koristeminttua istutin sinkkivatiin aivan etuoven edustalle. Huumaava tuoksu ohikulkiessa! Orvokit olivat ensimmäisiä kukkia terassilla ja monet lumisateet kerkesivät näkemään. Selvisivät joka kerta hengissä lumen alta ja jopa kymmenen asteen pakkasista. 

 

DSC_5407%20%E2%80%93%20kopio.jpg

 

DSC_5406%20%E2%80%93%20kopio.jpg

 

DSC_5408%20%E2%80%93%20kopio.jpg

 

DSC_5398%20%E2%80%93%20kopio.jpg

Nyt nautin täysillä tästä kukkaloistosta ja odotan kukkapenkistä nousevia kasvun ihmeitä ihasteltavaksi! Huomenna se on ensimmäinen virallinen kesäpäivä. Tuossa yllä ihana Verbena. Hyvää viikkoa!

Jämäpaloista amppeli ja kodin kaktukset

DSC_5317%20%E2%80%93%20kopio.jpg

 

DSC_5326%20%E2%80%93%20kopio.jpg

 

DSC_5307%20%E2%80%93%20kopio.jpg

 

DSC_5385%20%E2%80%93%20kopio.jpg

 

DSC_5393%20%E2%80%93%20kopio.jpg

 

DSC_5351%20%E2%80%93%20kopio.jpg

 

DSC_5378%20%E2%80%93%20kopio.jpg

 

DSC_5314%20%E2%80%93%20kopio.jpg

Meinasin ensin kirjoittaa otsikkoon kaktus x 2. Seinällä yks, toinen kurkussa. Tiistaina alkanut kamala flunssa on vihdoin lopuillaan. Astmapiippua on vedetty tripla-annokset, flunssa kun menee aina heti mulla hengitysteihin. Mutta onneksi jo parantumaan päin. Tekemistä täytyi keksiä kun ulkona on satanut aamusta asti kaatamalla vettä, joten päätin kokeilla amppelin solmintaa. Youtubesta löytyy hyviä videoita amppeleiden tekoon. Helppoja ja vähän haastavampia versioita. Kokeilin ihan yksinkertaista versiota, joka syntyi muutamassa minuutissa maton jämäpaloista.

Muutama vuosi sitten ostin mustavalkoraidallisen maton Askosta ja myöhemmin molemmat päädyt lähtivät itsekseen purkautumaan. Kun pesin maton oli se purkautumineen jo niin ruman näköinen ettei sitä voinut enää lattialla pitää joten heitin sen varastoon. Nyt hain maton sisälle ja mietin mitä siitä voisi tehdä. Leikkasin molemmista päädyistä viisi senttiä pois ja jäljelle jäävät narut solmin umpisolmuun, näin sain vielä ehyen maton itselleni. Leikatuista maton jämäpätkistä tein mustan amppelin, matosta sai just sopivan paksua narua amppelin tekoon. 

Tällä viikolla on kokkaukset keittiön puolella hoitanut isi. Tyttö halusi myös leipoa jotain ja teki mustikkapiirakan. Isänsä oli vähän apuna eikä keittiöstä kuulunut edes vatkaimen ääntä, mitä ihmettelin itsekseni ja kuulema unohtivat vuoankin voidella. Siinä hiljaa mielessäin mietin että mitähän tästä syntyy 😀 

Syntyikin paras ja kuohkein mustikkapiirakka mitä olen koskaan nähnyt! Tyttö vei onnessaan mummulaankin palat piirakkaa vaniljajätskin kera kun kehuin miten hienosti piirakka onnistui. En tiedä miten saivatkin noin kuohkean piiraan aikaan ilman vatkaamista. Näköjään taitolaji. Ehdottomasti patistan keittiöön useamminkin 😉 Olkkarista huudellaan nyt äitiä barbileikkeihin joten sinne siis. Mukavaa sunnuntai-iltaa teille kaikille!