Mitä mainioin päivä heittää tekstiilit ja patjat kartanolle. Mittari näyttää vain -25 C, mutta aamulla Iltalehteä lukiessani mietin miltä tuntuisi tuo -41,7 C joka mitattiin viime yönä Muoniossa. Voi apua sanon minä. Lähteekö autot ollenkaan käyntiin, miten ihmiset pääsee kulkemaan? Entä postinjakaja jakamaan postit? Joskus nuorena jaoin itse postia ja ”pahimpina” talvina oli pakkasta -30 C, ei siinä auttanut kuin laittaa paljon villavaatetta päälle, autosta ikkuna auki ja postilaatikoille. Siinä parin sadan laatikon jälkeen oli jäässä niin näpit kuin varpaatkin. Muutamaan kertaan tuli mietittyä että kaikkeen sitä ryhtyy. Hyrr! Joo mutta siis tänään meillä lentää kaikki tekstiilit ulos (kukahan ne tarkenee hakea pois :D) ja myös lasten pehmolelut saa lumipesun. Täytyy vain hoitaa homma ennen kuin tulevat koulusta kotiin ettei äiti saa vihaisia katseita kun kaverit on lumihangessa.

Mies oli aamulla päästänyt kissan ulos ja yleensä se olen minä joka päästän kissan ulos aamuisin. Näillä pakkasilla tarkenee olla just sen 4 minuutin pissareissun ulkona. No reppana unohdettiin sinne 20 minuutiksi ja tuli kiireen vilkkaa sisälle kun ovi aukaistiin. Pääsi kyllä heti lämpöiseen sänkyyn viltin päälle nukkumaan, mutta katseesta näki ettei ihan tykännyt noin pitkästä ulkoilusta 😉 Olen muutenkin tarkka ettei kisu pääse pimeällä ulos kun täällä on ilveksiä ja kettuja.

Pakkasista huolimatta toivoisin olevani tällä hetkellä Lapissa. Ai miksikö? No ne revontulet! Haluaisin niin nähdä ne. Koskaan en ole livenä nähnyt revontulia, olen vain kuvista ihaillut toisten ottamia kuvia. Olen aivan varma että aika pysähtyy siihen hetkeen kun revontulet ilmestyvät taivaalle. Aika helppoahan toive olisi toteuttaa, auto alle vain ja Lappiin. Eri asia sitten että sattuuko ne revontulet just silloin kohdalle 😉 Huurteista pakkaspäivää! Minä jatkan takkatulen äärellä haaveilua.