Päiväni mun

Nyt tulee kuulkaas kuvia mun päivästä 🙂 Aiemminhan täällä blogimaailmassa kiersi samantyyppinen haaste, jossa kerrottiin omasta päivästä. Silloin taisinkin siihen osallistua mutta siitä onkin jo aikaa, ainakin vuosi ellei kaksi. Tässä yksi arkipäiväni.

Aamulla heräsin ennen herätyskellon pirinää ja keitin aamukahvit. Aamupala on joka aamu sama; rahkaa, marjoja/mehukeittoa ja pellavansiemenrouhetta. Mies oli lähtenyt jo töihin. Lapset syö aamuisin yleensä puuroa tai leipää ja hedelmän. Esikoinen ei millään olis jaksanut nousta eskariin, aina vain silmät meni uudestaan kiinni. Ylös oli kuitenkin noustava, aamupalaa, vaatteet päälle ja taxia odottamaan tien varteen. Mutta on meillä reipas eskarilainen! Joka ilta laittaa vaatteet valmiiksi aamua varten ja ihan itse haluaa ne kaapista valita 🙂

Ikkunasta seuraan niin kauan että taxi saapuu ja sitten alan tekemään omia hommia. Tänään oli taas opiskelujen vuoro. Tein suunnnitelmia ja piirtelin pohjapiirrosta. Päässä on paljon asiaa ja papereissa luettavaa tekstiä sitäkin enemmän. Poitsu katseli sillä aikaa piirrettyjä.

Välillä on pakko saada raitista ilmaa opiskeluiden lomassa, joten lähdettiin pojan kanssa pyöräilemään meidän tutulle tielle joen varrelle. Siinä tuli päivän lenkki sitten samalla kun poljin ylämäet poika kyydissä 🙂 Kerättiin vielä syksyn viimeisiä kukkia matkan varrelta maljakkoon.

Eiliseltä oli jäänyt ruokaa, joten tänään ei tarvinnut kokkailla sen kummemmin, salaatti tehtiin yhdessä pojan kanssa. Ruokailun jälkeen leikkimään ja kohta ovi jo käy, esikoinen saapuu eskarista. Kysellään päivän touhut ja kuulumiset ja lämmitän ruokaa eskarilaiselle. 

Mies tulee töistä, syö ja lähtee salin kautta kauppaan ruokaostoksille. Illalla käydään vielä koko perhe ulkoilemassa ja noukitaan syyssato maasta. Porkkanoita sieltä ainakin tuli paljon. Iltapalaa, vähän telkkua ja sohvalla löhöilyä kynttilöiden valossa. 

Sellainen, ihan tavallinen päivä.