Kevään kylvöt ja leppoisa sunnuntai piti olla tämän päivän postausaihe. Kuvat olin jo ottanut ja ladannut valmiiksi alkuviikosta, postaus oli kirjoitusta vaille valmis. Päällimmäisenä mielessä on kuitenkin koronavirus. Niin kuin varmasti jokaisella teistä.
Kevään kylvöt
Olen itse pitkällä sairaslomalla ja kotona on tullut vietettyä aikaa enemmän kuin koskaan. Joulukuusta asti olen ollut työkyvytön (kerron lähipäivinä asiasta enemmän). Jotain piristävää näihin päiviin on keksittävä, kun en pysty lenkilläkään kunnolla käymään. Mikäs sen rauhoittavampaa kuin istahtaa kodinhoitohuoneen lattialle, levittää sanomalehdet eteensä, upottaa sormet multaan ja aloittaa kevään kylvöt. Kylvin chilit heti maaliskuun alussa. Ovat jo kolmen sentin mittaisia pikkutaimia. Purjoa, salviaa, pillisipulia ja basilikaa kylvin kennoihin aiemmin tällä viikolla. Sieltä sipuli ja basilika jo pikkuhiljaa nousee! Pieniä ilonaiheita ❤️ Mango ja herneet ovat olleet itämässä jo kauemmin ja ne lähtivätkin hyvin kasvuun. Herneenversoja on pilkottu leivän päälle ja salaatteihin. Lapsetkin innostuivat, sanoivat että äiti nämähän maistuu ihan herneeltä ? Huomiseksi tilattiinkin hernekeittoa ruoaksi esikoisen toiveesta ? Purjo ja salvia on vähän hidaskasvuisempaa, niiden itämisessä menee kauemmin.
Koronavirus
Mielessä pyörii väkisin tilanne mikä tällä hetkellä maailmassa on. Koronaviruksesta puhutaan joka puolella. Jotenkin sitä ajatteli, että eihän se tänne kotimaahan voi tulla. Olen yrittänyt olla lukematta uutiskanavia, mutta silti eksyn sivuille ja asia on tullut uniinkin. Huomenna alkaisi taas arki, mutta en tiedä uskallanko päästää lapsia kouluun. Lasten kanssa on juteltu asiasta ja ovat jo sen verran isoja, että osaavat itse mennä käsien pesulle pyytämättä. Silti ne sormet menevät suuhun tai silmiin. Vaikka asumme maalla eikä täällä ole vielä koronatartuntoja todettu (lähellä kylläkin), niin kyllähän se pelottaa. Itse kuulun riskiryhmään kuten myös moni lähimmäinen. Ruokatarpeet löytyvät kaapista enkä aio muualla käydä kuin yhden pakollisen sairaalareissun. Itsestä tuntuu, että olen jo jonkinlaisessa karanteenissa. Niin kauan olen kotona ollut.
Suomi saattaa joutua samaan tilanteeseen monien muiden maiden kanssa. Ulkonaliikkumista rajoitetaan ja paikkoja suljetaan lisää. Sellainen tunne vain on, että se koittaa jo ensi viikolla. Tartuntoja tulee joka päivä lisää. Appivanhempien piti tänään matkustaa Espanjaan lomalle, mutta peruivat lähtönsä jo ennenkuin suomalaisille tuli kehoitus, että kaikkea matkustamista ulkomaille on vältettävä. Terveys on aina tärkein ja jos sen menettää, silloin huomaa mikä tässä elämässä oikeasti on tärkeintä. Mua suoraan sanottuna suututtaa ihmiset, jotka vähättelevät koronaa ja yleensä nämä vähättelijät ovat perusterveitä ihmisiä. Minä mieluummin ylireagoin kuin alireagoin kun on kyse lähimmäisistäni.
Me on vietetty lasten kanssa kotona aikaa ja olen yrittänyt keksiä lapsille tekemistä. Onneksi täällä voi liikkua omalla pihalla ja metsässä, mutta valitettavasti kaikilla ei ole samanlaiset mahdollisuudet. Tiistaina mulla on sairaalaan aika enkä rehellisesti sanottuna haluaisi lähteä sinne. Mutta en voi olla menemättäkään, joten mentävä on. Toivon meille kaikille jaksamista tässä tilanteessa ❤️ Pidetään huolta toisistamme ja autetaan toisiamme parhaamme mukaan. Erityisesti voimia sairastuneille ja hoitohenkilökunnalle ympäri maan. Toivotaan että se ihan normaali arkemme tulisi pian takaisin.
Ps. Äsken alkoi kova kuiske kuopuksen huoneesta ja menin katsomaan, että mitä siellä puuhataan. Suunnittelevat huoneiden vaihtoa keskenään, siinä se loppupäivä meneekin ? Ihanaa kun keksivät itsekin tekemistä.