Juhannus 2021

Kesäkuun viimeisiä päiviä vietetään. Ensimmäiset pionit puhkesivat sopivasti kukkaan juhannukseksi. Kyllä on kesä pistänyt parastaan. Niin toivon, että heinäkuu jatkuisi samanlaisena. Rakastan tätä hellettä ? Onko muita jotka tykkää? Vai onko liian kuuma?

Juhannus

Juhannus meni kotosalla. Ja minusta just ihaninta viettää juhannus kotona. Tuoda koivut oven pieleen ja hakea juhannuskimppu terassin pöydälle. Paljuilla päivittäin. Syödä hyvää ruokaa niin, että napa meinaa ratketa. Tehdä muutama drinksu oman maan sitruunamelissasta. Syödä vielä vähän lisää. Saunoa. Uida. Valokuvata pellolla kohta 1-vuotiasta. Ajatella, että meidän vauva on kohta jo taapero. Vauvavuosi on lopuillaan ? Vaalia juhannusperinteitä ja tehdä niitä lisää. Sellainen oli meidän juhannus.

Lämpö ja aurinko on vauhdittanut kasvihuoneen taimien kasvua. Kukkia on tulossa paljon ja ensimmäistä satoa odotellaan. Parasta nähdä oma kasvattamat kurkut ja tomaatit näin suurina ja rehevinä. Ei tarvitse kohta enää kaupasta kantaa vihanneksia. Meillä syödään tosi paljon salaattia, kurkkua ja tomaattia. Aamupalalla ja lounaalla. Joskus tehdään ruokaisa salaatti iltapalapöytäänkin. Myös lapsille maistuu. Pienestä asti ollaan opeteltu syömään vihanneksia ja onneksi kelpaavat näin isompinakin.

Viimeinen viikko pyörähti käyntiin yksin lasten kanssa ennen iskän kesälomaa. Välillä tuntuu, että apukädet ja lisäneuvottelutaidot olisi enemmän kuin tervetulleita ikähaarukan ollessa vauvasta teini-ikäisiin ? Vauva kerkeää ihan joka paikkaan ja niin kuin sanotaan silmät tosiaan saisi olla selässäkin. Tällä hetkellä mielenkiintoisimmat paikat ovat kaikki mihin pääsee kiipeämään, kissan vesi- ja ruokakuppi ja kissan häntä. Häntää voisi jahdata vaikka kuinka kauan ympäri taloa.

Ja isoimmat lapset.. no sanotaanko näin, että ihan päivittäin vaaditaan hyviä keskustelutaitoja ? Näin kesälomalla kotiintuloajat ja peliajat pitkittyy ja minä kun nukahdan illalla hyvissä ajoin niin tietokoneella saatetaan olla vielä yöllä yhden aikaan. Toista se oli silloin omassa nuoruudessa. Tunti oli peliaikaa jokaisella sisaruksella, kun muuten lankapuhelin piippas vaan varattua eikä kukaan päässyt puhelimella läpi. Kuka muistaa? Tästä oon muutaman kerran maininnut miten oli ennen ja saan vaan vastaukseksi ettei me äiti jakseta enää kuulla tuota sun tarinaa ?? Ja niistä kotiintuloajoista. Viimeistään yhdeksältä pitää olla kotona. Näistä saa välillä vääntää ihan urakalla. Onneksi nuo mun rakkaat teinit osaavat olla myös ahkeria, ystävällisiä ja vastuuntuntoisia nuoria jankutuksesta huolimatta ? Hyvää alkanutta viikkoa!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *