Pionit ja reissutyö

Katsokaa miten ihanasti nämä pionit kukkii! Ja vika kuvassa pihajasmike. Ehkä paras vuosi pionien kanssa ? Ikinä ennen eivät ole näin suurta ja montaa kukkaa tehneet. Kukkapenkissä on muistaakseni kuutta eri lajiketta ja ovat kasvaneet valtavasti siitä kun ne istutin. Yleensä sade on nämä vienyt, mutta nyt ollaan saatu nauttia hellepäivistä ilman sateita joten pionitkin tykkäävät. Ihan pakko käydä joka ilta pieni puutarhakierros pihalla (nyt kun hyttysetkin vähentyneet niin ei tartte juosta pihan poikki) ja ihastella pioneja.

Loma ilman suunnitelmia

Istun lauantai-iltaa täällä takaterassilla ja nautin viimeisistä auringonsäteistä. Pienin simahti jo kasilta ja isommat lapset katsovat leffaa. Huomenna alkaa meidän loma kun iskä tulee reissutöistä kotiin. Viiden viikon yhteinen loma ? Mitähän kaikkea kivaa sitä keksis.. Tänäkin vuonna mennään fiiliksellä ja extempore meiningillä. Ei olla suunniteltu mitään etukäteen, paitsi yksi ihana mökkireissu. Aamulla saatetaan päättää jotain ja sitten ollaankin menossa jo jonnekin päin. Semmonen loma on paras. Tekis niin mieli kokeilla niitä kelluvia lasi-igluja. Tiedättekö ne? Tai onko teistä joku yöpynyt sellaisessa? Oliko ainutlaatuinen kokemus? Eipä sitä tiedä vaikka joku aamu herättäis semmosesta.

Reissutyö

Reissutyöstä muutama sananen. Onhan siinä hyvät ja huonot puolensa. Varmasti jokainen reissuleski voi samaistua näihin ajatuksiin. Ikävä tulee joka kerta kun halataan ja pussataan ja auto lähtee pihasta. Meillä arki täällä kuitenkin jatkuu ja meno on välillä niin vauhdikasta, ettei aina ehdi ikävöimään. Paitsi iltaisin kun menet nukkumaan. Silloin se ikävä yleensä iskee.

Välillä on kieltämättä käynyt mielessä, että palkkais siivoojan tänne niinä viikkoina kun iskä on poissa. Tai nurmikonleikkaajan. Tai talvella lumenkolaajan. Tai masterchefin. Helpottais hieman tätä työn määrää kun pyörität arkea yksin 24/7. Mutta sitten kun oot saanut kaiken yllä mainitun tehtyä tai kun auto ajaa viikon työputken jälkeen pihaan niin kummasti unohtuu nuo ajatukset. Ja onhan mulla nuo isommat lapset usein apuna ❤ Oisittepa nähny miten onnellinen poika oli kun vauva oppi sanomaan hänen nimen. Nyt sitä hoetaan koko ajan ja meitä naurattaa kun vauvan mielestä kaikki perheen lapset on samannimisiä ?

Parasta reissutyössä on ehdottomasti ne lomaviikot kun iskä saa olla kotona. Vuodesta yli seitsemän kuukautta. Se on kuitenkin aika paljon lomaa. Verrattuna siihen kun nuorempana ennen lapsia teki kaikki arkipäivät töitä ja lauantai ja sunnuntai oli ainoastaan vapaata. Joskus vain lauantai kun sunnuntaina piti lähteä jo yövuoroon. Siihen kesäloma päälle. Kun tilipäivä koitti, palkka tuli ja palkka meni. Niinku mies on sanonut, ei hän tätä tekis jos palkka ei olisi näin hyvä ja loma-ajat pitkiä. Se myös mahdollistaa sen ettei minulla ole kiire töihin vaan saan olla vauvan kanssa edelleen kotona. Ja haluan olla täällä.

Rakastan kotona olemista ja varsinkin nyt korona-aikana se on korostunut entisestään. Tottakai sitä välillä pitää päästä johonkin ihan yksin. Mutta tosi paljon tehdään asioita yhdessä aina silloin kun iskä on kotona. Oon miettinyt, että tulevaisuudessa voisin hyvinkin ajatella itseni johonkin työhön, jota voisi tehdä kotoa käsin. Tämmöisiä ajatuksia kun pyörittelee niin ei voi olla huomaamatta miten tärkeä paikka koti mulle on. Täällä viihdyn.

Jos nyt loppuun laittaisin reissutyöstä plussat ja miinukset paperille niin kyllä plussat voiton vie. Heräsikö ajatuksia? Löytyykö sieltä muita perheellisiä reissuleskejä? Aurinkokin ehti laskea kun jäin tänne terassille miettimään ja pohtimaan ? Kotihiiri lähtee nyt hampaiden pesulle ja vauvan viereen nukkumaan. Hyvää yötä.