Elokuu pihalla

Elokuu on vietetty pihalla lukuunottamatta paria vesisadepäivää. Niin huippua, että lämpö tuli takaisin. Kävin hierojalla pitkästä aikaa (voi kun ottaisi rutiiniksi käydä joka kuukausi) ja hän ihmetteli miten ruskea olen. Siinä sit tajusin itsekin, että no niinhän mä oon. Aurinkotuolissa en oo kyllä ehtinyt loikoilemaan, mutta pellolla käydessä ja pihalla touhutessa sitä on varmaan saanut väriä pintaan.

Katsokaa tuota meidän hellehattuista söpöläistä. Hän on aina kaikessa mukana pihalla. Kasvihuoneesta haetaan välissä syötävää ja sit taas meno jatkuu pitkin pihaa. Myös omena pitää saada käteen joka kerta kun omenapuun ohi mennään. Välillä keinutaan, revitään ja maistellaan äitin istuttamaa persiljaa ja taas halutaan keinumaan. Nauretaan niin äänekkäästi, että kuuluu kauas. Huudetaan kissalle ”mää, mää”, silitetään kovakouraisesti ja jatketaan taas matkaa. Hän on muuten sanonut jo pitkään ”äiti”. Miten kauniisti ja herttaisesti tuo maailman kaunein sana tulee.

Mitä muuta me ollaan elokuussa tehty ku syöty oman pihan satoa ja oltu pihalla?

? Nakeltu kanoille ja pupuille herkkuja

? Opittu melkein kävelemään ilman tukea

? Matkittu isosisarusten ilmeitä ja pelleilyjä

? Kokeiltu syödä lusikalla itse

? Naurettu omille hassutuksille

? Istuttu pyörän kyydissä ja katseltu peltomaisemia

? Läträtty kastelukannun kanssa

? Yritetty syödä kärpästä

? Grillattu vaahtokarkkeja

? Sanottu miljoona kertaa aaaaiiiii ja painettu pää hellästi syliin

Viimeinen kuva on kasvihuoneen sisältä otettu. Tässä monesti istun vauvan (taaperon) mentyä nukkumaan. Elokuun lopussa saa jo laittaa lämpölampun päälle, mutta vielä tarkenee istua ilman. Illat on jo aika hämäriä ennen puolta yötä. Haikeana jätän kesän taakse, mutta en vielä. Tämä kuu nautitaan vielä kesästä. Mukavaa viikonloppua!