2-vuotissynttärit

Juhlimme pienen rakkaan syntymäpäiviä jo kesällä, mutta nyt vasta ehdin julkaisemaan kuvat tänne ❤ Tänä vuonna leivoin itse, kun kerrankin oli töiden puolesta aikaa. Tein juhliin mustikka-valkosuklaakakun, suklaajuustokakun ja lusikkaleipiä. Suolaisella puolella oli erilaisia pizzoja, juustokierretikkuja ja ruissipsejä tonnikalatahnatäytteellä. Kakut koristelin oman pihan gerberoilla ja yrteillä sekä Lidlin pensasmustikoilla ja neilikoilla. Ihanan rennot kesäjuhlat ja tarkeni olla pihalla koko päivän.

2-vuotias

Kun täytin kaksi vuotta, aloin kovasti juttelemaan ja puhua höpöttelemään aamusta iltaan. Juttelen jo kuuden, seitsemän sanan lauseita.. Ja mikä huumorintaju mulla on! Keneenköhän lie olen tullut!? Joka päivä äiti ja isi saa nauraa ja ihmetellä mitä kaikkea oon tänään keksinytkään. Isommat sisarukset saan myös nauramaan samantien kun tulevat koulusta kotiin. Yleensä juoksenkin isosiskon huoneeseen tukka hulmuten, kun kuulen oven käyvän. Mulla on pää täynnä hassuja ideoita, joilla hauskuutan koko perhettä. Tänään kun käytiin sienimetsällä leikin pientä ’Pissa Possua’ ja irvistelin pyöränistuimessa. Sitte kun tultiin kotiin, mulla oli kananpaskaa kengässä ja esittelin sitä kaikille. Välillä äitin ja isin pitää kääntää pää pois ja mennä oven taakse hihittelemään, kun päästän suustani sellaisia sanoja joita ei sais sanoa. Ja eihän niille sais nauraa, kun se vaan yllyttää mua sanomaan niitä lisää. Noilta meidän teineiltä ne olen oppinut ?? Vaikka väittävät etteivät ole opettaneet ?

Puhumisen lisäksi tykkään kovasti nukeilla leikkimisestä. Mulla on iso ja pieni vauva, joille annan ruokaa, vien potalle ja laitan nukkumaan. Välillä käsittelen niitä vähän liian lujaa ja pyydän heti anteeksi. Aina kun pyydän anteeksi, halaan samalla niin suloisesti ettei mulle voi suutahtaa.

Tykkään myös karkaamisesta. Olen oppinut aukaisemaan etuoven ja äiti pitääkin sitä usein lukossa, koska saatan hypätä hiiren hiljaa mini-Reinoihin ja karata pihalle. Kerran juoksin terassin sohvalle piiloon peiton alle ja äiti huuteli mua kovasti pitkin pihaa. En jaksanut vastata, vaan laitoin silmät kiinni ja esitin nukkuvaa. Sitten kun äiti mut löysi, mua alkoi kauheasti naurattaan. En ymmärrä miksi äiti juoksi monta kertaa ohi ?

Vielä yks juttu pitää kertoa, jonka oon oppinut meidän teiniltä. Isoveli vastaa äitille aina ’kohta’ kun äiti pyytää esim. siivoamaan huoneen tai tyhjentämään tiskikoneen. No mä tykkään käyttää ihan samaa sanaa! Äiti kun kysyy lähdetäänkö ulos, kerätäänkö leikit tai vaihdetaanko vaippa, niin vastaan ’kohta’. Tai oikeestaan ihan sama mitä äiti kysyy niin vastaan kohta. Lempparivastaus nykyään.

Jos mun pitäis kuvailla itseäni kolmella sanalla sanoisin: Nauravainen, herkkä ja kohtelias. Muistan aina sanoa ’kiitoksia’ kun olen syönyt ruoan loppuun tai vaikken ole maistanutkaan. Huudan myös kaupan kassalla isoon ääneen ’kiitos hei kaupantäti!’

Me rakastetaan sinua niin paljon. Ja sanon sen sulle joka päivä. Ja sinä vastaat ’minäki lakastan sinua, äiti’. Et tiedäkään miten paljon tuot iloa meidän jokaiseen päivään ❤

Tunnelmallista syyskuuta!

Seuraa blogipäivityksiä helposti instassa tai blogit-sivustolla:
https://www.instagram.com/whiteandblackblogi
https://www.blogit.fi/white-black/seuraa