Voi vain huokailla näitä maisemia katsoessa <3 Haluun takaisin. Miten uskomattoman upeat tunturit meillä täällä Suomessa onkin! Viikko vierähti Lapissa ehkä jopa liiankin nopeasti, mutta silti oli kiva palata kotiin reissun jälkeen. Haaveilin että näen Levi tunturin huipun, huippua ympäröivät maisemat, porot sekä revontulet. Kävin useana yönä katsomassa näkyisikö taivaalla revontulia ja seurasin netistäkin milloin olisi mahdollista niitä nähdä, mutta ne jäi näkemättä tällä reissulla. Seuraavalla kerralla sitten.

Levi ja Ylläs tsekattiin molemmat, vaikka alkuun oli tarkoitus olla vain Levillä. Porukkaa oli paljon vähemmän mitä olin kuvitellut, sai katsella maisemia rauhassa eikä ruokapaikkoihin tai hisseihin ollut ruuhkaa. Pulkkamäkikin oli välillä ainoastaan meidän käytössä. Pulkkamäen vierestä lasten alueelta löytyi suloinen kota, jossa oli nuotio valmiina ja nokipannuissa lämmintä mehua pienille laskijoille. Minusta tosi kiva idea. Kävimme sisällä lämmittelemässä ja juomassa kuumaa mehua.

Menimme lasten kanssa Gondolilla ihan tunturin huipulle ja kävelimme joulupukin mökille, jossa Joulutarina-elokuvaa on kuvattu. Taianomaiset Levin maisemat saivat lapsetkin huokailemaan ihastuksesta. Meidän kävelyreissusta tulikin kunnon hikilenkki, ei voinut kuin nauraa kun kirjaimellisesti kömmittiin takaisin huipulle. Minä kun sain idean että lähdetään kävellen käymään hieman alempana. Leppoisastihan se matka meni alaspäin, mutta kun oli aika nousta takaisin ylös, niin voin sanoa että reidet oli kovilla sen nousun jälkeen! Lapsetkin konttasivat loppumatkan huipulle. Näytti niin lyhyeltä tuo matka huipulta katsottuna, mutta ehei.. ei se sitä ollutkaan suksitta. Meitä vaan nauratti kun pääsimme takaisin ja poika ihmetteli että miten sulla äiti on naama noin punasena! Tuli vedettyä treeni siinä samalla kerros toppavaatteita päällä.

Olihan se näkemisen arvoinen paikka kun pääsimme joulupukin mökille. Ei niinkään se mökki vaan nuo Levin maisemat. Mökkihän oli sisältä tyhjä. Lumen peitossa olevia puita ja mökkejä olisin voinut jäädä ihastelemaan pidemmäksikin aikaa. Sanat eivät riitä kertomaan miten kaunista tuolla on. Miettikääpä nuo samat maisemat auringon laskiessa <3 Ehkä ensi kerralla näemme myös auringonlaskun tuntureilta käsin.

Ylläksen hotellihuoneen ikkunasta näimme tunturin huipun sekä rinteet. Halusin ehdottomasti huoneen, josta näki maisemat. Oli kivaa katsella toisten laskettelua kun en itse enää uskalla suksien päälle. Nössö mikä nössö 😀 Ennen laskettelin joka talvi, mutta nyt aikuisena en jostain syystä uskalla rinteisiin. Ja ihan hyvä niin, tämä toheltaja tulisi kuitenkin mukkelis makkelis alas. Parempi mennä jalan niin säilyy paikat ehjänä tai valita turvallinen kylpylälippu rinteiden sijaan.

Kuiskasin paluumatkalla miehelle että muutetaanko Lappiin ja aletaan porofarmareiksi? Ostetaan pieni mummon mökki ja poroja pihamaalle. Takapenkkiläisetkin kuulivat ja taisivat hieman jo innostua. Rakastuin taas kerran tuohon paikkaan niin palavasti. Viime kerrasta taitaa olla kaksi vuotta, olimme viimeksi kesällä Lapissa. Joka kerta sydämen valtaa se sama tunne. Niin rauhallista ja kaunista. Ihmiset täällä ovat ystävällisiä eikä heillä ole kiire mihinkään. En saanut kannatusta ehdotukselleni mummon mökistä tai porofarmista, mutta lupasimme että pian tänne on päästävä uudestaan. Viimeistään ensi kesänä.