White & Black on sisustukseen painottuva blogi, joka on toiminut aktiivisesti jo vuodesta 2010. Maalla, luonnon keskellä sijaitsevassa omakotitalossa sisustetaan itse rakennettua kotia suurella sydämellä sekä kasvatetaan puutarhaa metsän läheisyyteen. Uutta ja vanhaa yhdistellen syntyy kodin persoonallinen sisustus, unohtamatta itse tehtyjä yksityiskohtia.
Sisustukseen on tuotu lämpimiä, luonnonläheisiä sävyjä mustan ja valkoisen lisäksi. Diy-jutut ovat alusta asti olleet blogin punainen lanka. Yksikerroksista vaaleaa taloa asustaa sisustus- ja puutarha-alalta valmistunut äiti, reissuhommia tekevä isi sekä maailman rakkaimmat lapset. Yhteisiä harrastuksia miehen kanssa ovat kodin yhteiset projektit. Terassi, leikkimökki tai kasvihuone syntyvät yhdessä suunnitellen ja tehden. Omasta pihasaunasta, paljusta ja lasiterassista haaveillen. Tervetuloa lukemaan!
Mitäs meidän pihalle tupsahtikaan? Kerroin viime postauksessa uusista lemmikeistä. Niin söpöjä otuksia, joiden touhuamista on mukava seurata vierestä. Kaksi mustaa palleroa, jotka saavat vapaasti vaeltaa pihalla. Melkein kuin kaksoset. Värierosta tunnistaa kumpi on kumpi, toinen on hieman tummempi kuin toinen. Osaatko arvata?
Siinä ne söppänät ovat 🙂 Lapset ovat ihan innoissaan ja odottavat milloin saavat kanat syliin. Tallustelevat sen verran ovelasti meitä ihmisiä vielä karkuun, mutta päivä päivältä ovat kesympiä ja uskon että joku päivä saamme vielä pitää niitä sylissä. Kunhan tottuvat meihin ja saadaan luottamus meidän välille. Eilen sain jo kädestä syöttää kaurahiutaleita ja makaronia.
Päivisin kanat saavat tepastella ihan vapaasti, mutta yöksi laitamme ne häkkiin. Isi rakensi hienon häkin pihalle, orret ja kaikki. Munia ollaan saatu joka päivä.
Ensimmäisenä iltana etsin kanoja joka paikasta ja olin jo ihan varma että ovat päässeet karkuun väliaikaisesta häkistään, mutta sieltähän ne löytyivät paviljongin päältä puiden korkeudelta 😀 En vaan osannut niin korkealta etsiä. Ei hajuakaan miten ne niin korkealle oli edes päässeet. Naapureilla oli taatusti hauskaa kun kutsuin kanoja luokseni ja lässytin kuin pienelle kissanpennulle. Eivätpä ne kanat varmaan nimeltä kutsumalla luokse tule niin kuin kissa, mutta kokeilinpa nyt sitäkin.
Kanoista saadaan varmasti vielä hyvät kaverit ja tarkoitus olisi ottaa lisääkin kanoja, kunhan ensin opetellaan näiden kahden kanssa eloa. Luulin ennakkoluuloisesti että myllertävät kaikki kukkapenkit ja syövät pienet taimet, mutta väärässä olin. Kanoista on niin paljon iloa meille kaikille ja syövät hyttysetkin pihamaalta. Ja ne kananmunat, niin tuoreita ja maukkaita! Semmoiset kaksoset.
