White & Black on sisustukseen painottuva blogi, joka on toiminut aktiivisesti jo vuodesta 2010. Maalla, luonnon keskellä sijaitsevassa omakotitalossa sisustetaan itse rakennettua kotia suurella sydämellä sekä kasvatetaan puutarhaa metsän läheisyyteen. Uutta ja vanhaa yhdistellen syntyy kodin persoonallinen sisustus, unohtamatta itse tehtyjä yksityiskohtia.
Sisustukseen on tuotu lämpimiä, luonnonläheisiä sävyjä mustan ja valkoisen lisäksi. Diy-jutut ovat alusta asti olleet blogin punainen lanka. Yksikerroksista vaaleaa taloa asustaa sisustus- ja puutarha-alalta valmistunut äiti, reissuhommia tekevä isi sekä maailman rakkaimmat lapset. Yhteisiä harrastuksia miehen kanssa ovat kodin yhteiset projektit. Terassi, leikkimökki tai kasvihuone syntyvät yhdessä suunnitellen ja tehden. Omasta pihasaunasta, paljusta ja lasiterassista haaveillen. Tervetuloa lukemaan!
Aamulla ensimmäisenä herättyäni kävelin hitaasti, mutta varmasti ikkunoiden luo. Hitauden syy selviää myöhemmin. Avasin verhot ja voi vitsit tuota lumen määrää! En koskaan seuraa säätä mistään, mutta selvästi kannattaisi joskus vilkaista säätiedotuksia tässäkin talossa 😉 Kello näytti 06.00 ja heräsin ihmetellen tyhjää sänkyä. Nousin ylös ja siellähän se mies vaihtoi talvirenkaita otsalampun valossa lumisella pihalla. Laskin että varmaan kymmenen senttiä oli satanut yön aikana lunta.
Riemuissaan oli kaikki muut paitsi lumipyryssä talvirenkaita vaihtava mies ja portailla varpaita nosteleva kissa. Ei tarennut rappusia kauemmas lähteä vaan palasi takaisin sänkyyn villapeiton päälle kehräämään. Talvi tuli ja taas niin yllättäin 😀 Päivän ihmetyksen aiheet ei siihen loppuneet.
Niin kaunis tuo valkoinen peite ❤Päivään mahtui paljon muutakin kuin tuon peitteen ihastelua. Kaikkein vähiten olisin halunnut kuulevan lääkäriltäni että jalasta on mennyt nivelsiteet. Kiitollinen kuitenkin ettei murtumaa näkynyt röntgenkuvissa. Toipuminen kestää aikansa ja keppien avulla tallustan eteenpäin. Ehdin melkein viikon vaeltamaan tuntureilla ylä- ja alamäkeä, kunnes viimeisenä päivänä nilkka nyrjähti kahden kiven väliin alamäessä ja taittui niin että muutama ruma sana siinä tais päästä. Semmonen syysloma mulla. Toivottavasti teidän loma on sujunut paljon paremmissa merkeissä.
Loppupäivä on mennytkin koipia parannellen särkylääkkeiden voimalla. Mies siivosi ja teki leivinuunissa pizzaa iltapalaksi, mä saan vaan makoilla sohvalla ja syödä valmiita herkkuja. Kipu hellittää aina hetkeksi lääkkeillä, mutta pienikin kävelyreissu saa tuskanhien pintaan. Lääkäri sanoi että hyvällä tuurilla menee viikossa ohi, mutta mun tuurilla tuo koipi on vielä kuukaudenkin päästä kipeä. Tiedättehän ne melko harvinaiset ja harvinaiset haittavaikutukset mistä kerrotaan lääkkeiden pakkausselosteissa? Kun varoitellaan että 1/100 tai 1/1000 saa oireita? No mä oon just se tyyppi! Ei oo naurun asia, mutta tästä on tullut jo ihan vitsi meidän kesken kun tää mun tuuri on niin uskomaton. Siksikään en usko viikossa jalan paranevan. Tuo kuvissa näkyvä ihana, pehmeä karvakamu tuli äsken kipeän jalan päälle nukkumaan. Miten se osaakin aavistaa mistä äiti on kipeä? ❤ Jotain hyvääkin tässä sairastamisessa on. Ehdin tekemään koulutehtäviä sohvalta käsin, nukkua päikkäreitä milloin huvittaa ja saan ruoan valmiina vielä tämän viikon. Ensi viikko tuo hieman lisää haastetta kun mies lähtee työreissulle, mutta siitäkin selvitään.