Lastenhuone – Kotimainen Anton vitriini

Kaupallinen yhteistyö: Hiipakka

Meillä elellään täällä ihanaa vauva-arkea. Kun ajelimme kotiin sairaalasta vauva ja minä takapenkillä, siinä hetkessä vasta tajusin, että vauva on tosiaan täällä meidän elämässä. Heräilen öisin tuota pientä ihmettä silittämään. Hän on niin kiltti, nukkuu pitkiä pätkiä ja syö hyvin. Viime yönä nukuttiin viisi tuntia heräämättä. Piti jo moneen kertaan tarkistaa, että onhan kaikki hyvin. Voisin vaan suukotella tuota pientä, suloista nyyttiä ❤️

Kun saimme maaliskuussa rakenneultrassa tietää kumpi meille on tulossa, kotiin tultuani aloin käymään läpi pieniä vauvanvaatteita. Olin säästänyt jokaisen vaatekappaleen ja jopa vaunut oli mummulassa säilössä. Muistan kun yksi ystäväni ihmetteli, että miksi säilytän kaikki vauvan tavarat. Toivoin, että joku päivä niille tulisi vielä käyttöä enkä siksi luopunut mistään ❤️ Pesin kaikki vaatteet ja silitin ne valmiiksi. Niitähän tulikin aikamoinen kasa ja seuraavaksi piti miettiä mihin kaikki vaatteet lastenhuoneessa laitan? Kotimainen yritys Hiipakka tuli apuun ja lähetti meille tämän Anton lasivitriinin. Aivan täydellinen lastenvaatteille!

Anton-vitriinissä on push-open mekanismi, joten ovet aukeavat kevyesti ja pehmeästi. Alhaalta löytyy kaksi tilavaa vetolaatikkoa, johon laitoin isompia vaatekokoja, vaippoja ja vauvan pieniä tarvikkeita. Lasiovien takana on vaatteita 50cm 62cm kokoon asti, harsoja, pyyhkeitä ja muutamia koriste-esineitä. Huomaa, että vitriini on huolella suunniteltu. Alhaalla oleva sokkeli on suunniteltu siten, että jos lattiassa on jalkalista, vitriini asettuu hyvin listan yläpuolelle eikä seinän ja vitriinin väliin jää mitään rakoa. Sokkelin tilalle voi myös valita massiivipuiset jalat. Olen todella tyytyväinen Hiipakan kalusteisiin, joita olen pari kuukautta testaillut. Pakko vielä hehkuttaa kalusteiden täydellistä valkoista sävyä, josta kirjoitinkin jo aiemmin. Aiemman postauksen tv-tasosta löydät täältä.

Vielä en raaski laittaa vauvaa nukkumaan omaan pinnasänkyyn, hän nukkuu meidän vieressä. Kaikki lapset ovat nukkuneet pieninä meidän vieressä ja tämä on ollut meille toimiva ratkaisu. Yöllä kun vauva herää, syötän hänet ja sitten taas jatketaan unia. Isommat lapset ovat aivan innoissaan uudesta perheenjäsenestä. Pitävät vauvaa varovasti sylissä, ihmettelevät pientä tuhisijaa ja hakevat vitriinistä äidille tavaroita. Tyttö valitsee seuraavan päivän vaatteetkin vauvalle valmiiksi ja tuo ne hoitotasolle odottamaan aamua ?

Kun vauva kasvaa, voin ottaa vitriinin lastenhuoneesta muuhun käyttöön. Kaunis se olisi olohuoneeseen tai keittiöön esim. lasiastioille ja muille tavaroille. Saisi kauneimmat astiat esille. Monikäyttöinen vitriini siis! Kaikki Anton-sarjan kalusteet värivaihtoehtoineen löytyvät täältä, kannattaa käydä kurkkaamassa. Jälleenmyyjiä Hiipakan kalusteilla on ympäri Suomea, tästä näet lähimmän jälleenmyyjäsi. Mukavaa viikon jatkoa ☀️Me lähdetään vauvan kanssa vaunuilemaan, niin kaunis aamu täällä.

Hän on täällä ❤️

Oletko nähnyt maailman siinä hetkessä kun kaikki oikeasti alkaa? Kyyneleet valuvat, eikä todella mikään ole ihmeellisempää. Ensimmäinen ääni, joka täyttää koko sielun. Hauras elämä, jonka voi sulkea syliin. Siinä huoneessa, jossa pieni sydän saa kaiken murheen muuttumaan mitättömäksi.

-Joel Jyrinki-

Hän on täällä ❤️ Meidän pieni tyttö päätti syntyä aika vauhdilla yhtenä yönä. Säännöllisiä, mutta ei niin kipeitä supistuksia tuli illan aikana ja minä siivoilin ja isi teki lapsille varalta ruokaa valmiiksi jääkaappiin, jos lähtö tulisi. Soitin sairaalaan ja sieltä sanottiin, että lähtekää vain rauhassa ajelemaan tännepäin. Ajomatkan aikana supistukset voimistuivat todella paljon ja niitä tuli jo kahden minuutin välein. Muistan kun mies hoki matkalla, että olisi pitänyt lähteä aikaisemmin ja painoi kaasua. Itse keskityin supistuksiin ja rystyset punaisena roikuin siinä käsikahvassa vai miksi sitä nyt sanotaan, joka on siinä ikkunan yläpuolella. Elämäni pisin automatka. Ehdimme sairaalaan, jonne oli tunnin ajomatka ja kyllä siinä isiä jännitti auton rattia puristaessa enemmän kuin äitiä. Suoraan ovelta pyörätuolilla synnytyssaliin, omat jalat eivät enää kantaneet ja ei mennyt montaa tuntia, kun pieni ihmeemme oli syntynyt. Sain hänet heti rinnalleni. Tuon hetken talletan lopun elämääni sydämeeni. Synnytyksestä jäi niin hyvä mieli, pelkkää positiivista sanottavaa. Meistä pidettiin hyvää huolta. Muistelen tuota kokemusta vielä pitkään.

Et osaa aavistaakaan kuinka onnellisia meistä teit. Niin kauan olen haaveillut sinusta ja nyt olet siinä, pieni tuhisija ❤️

Ps. Katsokaa tuota tuuheaa tukkaa ? Hoitajat ja kätilöt ihastelivat miten paljon tukkaa toisella jo on.

Matkailua asuntoautolla / Itä-Suomi

Lomareissut on nyt tälle kesää tehty. Nyt odotellaan kotona rauhassa vauvan syntymää. Minulla oli tunne, että tällä viikolla vauva syntyy, mutta näyttää nyt siltä ettei taida syntyäkään. Lähdimme viikko sitten extemporereissuun matkailuautolla. Itä-Suomi oli kohteena, mutta mitään muuta emme olleet suunnitelleet. Päivän aikana suunnittelimme mihin seuraavaksi ja pysähdyimme välillä ihan uusiin paikkoihin. Kaikkein parasta reissuissa on se, ettei tiedä missä seuraavan yön yöpyy. Ja asuntoautolla reissatessa voi jäädä yöksi melkeinpä mihin vain. Kävimme mm. Kolin kansallispuistossa, Rantasalmella ja Savonlinnassa. Kiteeltä löytyi myös kiva eläinpuisto, johon veimme lapset matkan varrella.

Itä-Suomi

Kolilla en ole aiemmin käynyt ja maisemat oli aika huikeat! Maisemahissiin en uskaltanut, mutta nousimme portaita ylös ja jopa minä lyllersin sinne huipulle asti. Hidastahan se oli ja kaikki muut meni edelle, mutta pääsin kuin pääsinkin perille. Se oli tavoitteena. Supistuksia alkoikin tulemaan tuon reissun jälkeen ja piti jo googlailla lähin sairaala. Kätevä Kolilla oli ilmainen hissi, joka vei meidät parkkipaikalta ylös. Siitä ei sitten ollut enää kuin 400 metriä huipulle. Katsokaa nyt näitä maisemia ❤️ Onpahan vauvalle tarina kerrottavana sitten isompana, kun äiti kiipesi Kolin huipulle viimeisillään raskaana.

Kiteen eläinpuisto oli myös yksi matkan varrelle sattuneista pysähdyspaikoista. Söimme eväät ensin asuntoautossa ja lähdimme sen jälkeen kiertämään eläinpuistoa. Penkkejä siellä oli tosi vähän ja välillä meinasi usko loppua, että jaksan kiertää koko alueen. Lapsille se oli kuitenkin jännittävä kokemus karhuineen ja ilveksineen. Minä nojailin vesipullon kanssa aitauksiin ja milloin mihinkin ? Mies ylämäessä auttoi mua eteenpäin ja niin vain tästäkin reissusta selvittiin.

Päivä oli aika lämmin, mutta pilvinen. Eläimet olivat näkyvillä ja hyvin sai kuvia otettua jokaisesta. Niin suloisia. Kotiin päästessämme meille kotiutuikin muutama uusi tulokas. Vähän äitiltä salaa soitettiin puhelu iskän kans yhteen paikkaan ja niin ne lähti parin tunnin päästä pahvilaatikon kanssa hakemaan lemmikeitä kotiin. Taisi tuo reissu tehdä tyttöön vaikutuksen ❤️ Tulokkaista lisää myöhemmin.

En koskaan ole julkaissut kuvaa itsestäni blogin puolella, mutta nyt näette yhden?Meillä oli niin innokas opas tuolla Olavinlinnassa, etten meinannut perässä pysyä. Opaskierroksen viimeisenä tallustin muiden perässä ja siltikään en meinannut pysyä mukana. Olipa vaan ihana käydä reissussa tämän pitkän kevään ja alkukesän jälkeen. Koronan vuoksi ei tuonne ihan ylhäällä oleviin torneihin ollut pääsyä, mutta hyvin nähtiin linnaa muuten. Kiva muistella karavaanarireissua jälkikäteen.

Täällä elellään tällä hetkellä niin jännittäviä aikoja! Ei yhtään tiedä milloin tulee lähtö sairaalaan. Reissussa tosiaan useana päivänä tuntui, että apua nytkö! Mutta ei. Tiedätte sitten kun minusta ei hetkeen kuulu mitään, että nyt on vauva syntynyt. En millään malta odottaa enää. Haluaisimme niin kovasti jo nähdä sinut.