Juhannus

Juhannus saapuu tänä vuonna ilman sen kummempia kiireitä ja hössötyksiä. Kiva olla vaan kotona. Mietin, että olisipa ihanaa, jos koti olisi siisti ja jääkaappi täynnä herkkuja juhannuksena. Siinä ois mun toiveet. Siivota en pysty ja mies on aattoon asti työreissussa, joten ajattelin, että näillä mennään. Tulee se juhannus ilman siivouksiakin.

Ensimmäinen toive toteutui, kun tulin neuvolasta kotiin. Esikoinen oli yllätyksenä siivonnut koko kodin, imuroinut, pyyhkinyt pölyt ja pessyt lattian. Voi että olin iloinen ja kiitollinen, kun tulin ovesta sisään. Miten hän arvasikin äidin toiveet? Tilaan vielä ruoat kotiin, ostan kyllä niin paljon herkkuja juhannukseksi! Päätin, että ostan kaikkea mitä mieli tekee, jäätelöä, suklaata, mansikoita ja hyvää grillattavaa. Siitä alkaa meidän juhannus ❤️

Neuvolassa oli kaikki hyvin, mitä nyt hemoglobiini oli aika matalalla, kun se on aina ollut tosi hyvä n. 145 ja nyt vain 110. Koko ajan väsyttää ja nytkin mietin ottavani pienet tirsat tässä kesken bloggaamisen ? Kyynärsauvat saan avuksi kävelemiseen, selkä ei enää kestä kävelyä ja lapsille on luvattu, että käydään jossain kesälomareissulla ennenkuin baby syntyy. Niiden avulla pääsen ehkä vähän paremmin liikkumaan, kun on jotain mihin tukeutua.

Vauvalla alkaa olemaan masussa jo aika ahdasta, pieni siellä oli ihan kippurassa. Painoa mulle on tullut tasaiseen tahtiin, viime neuvolakäynnistä paino oli noussut vain 700 grammaa. Suurin piirtein kilo on tullut painoa lisää kuukaudessa, sen jälkeen kun pahoinvointi loppui. Puoli vuotta kun oksensin, niin nyt syön just sitä mikä maistuu ja herkuttelen vaikka joka päivä yhdellä jäätelöllä. Ja niin mä oon tainnut tehdäkin ?

Nyt kun siivoukset on sisällä hoidettu, niin enää puuttui kukkakimppu pöydältä. Lumipalloheisi kukkii kauniisti tällä hetkellä, joten nappasin siitä oksan kimppuun. Toinen kimppu jäi kasvihuoneeseen, toinen lähti olohuoneen pöydälle. Toivotan teille jokaiselle oikein mahtavaa juhannusta ☀️❤️ Vietetään ihana keskikesän juhla! Ja mikä parasta, näyttää siltä että koronakin alkaa laantumaan.

Vanha hevoskärryn istuin kukkatelineeksi

Ihana päivä ☀️ Tästä säästä en taatusti valita, vaikka iso maha onkin kannettavana ? Mä niin nautin lämpimistä päivistä ja säätiedotuksen mukaan jopa juhannukseksi saadaan yhtä lämmin sää. Mahtavaa! Saa villasukat ja sadetakin kerrankin jättää kaappiin. Kyllä täytyy todeta taas miljoonannen kerran, että kesän lapsi mä oon ❤️

Hevoskärryn istuin

Vanha, ajan patinoima hevoskärryn istuin löytyi sattumalta vanhasta rakennuksesta. Mitään käyttöä en sille silloin vielä tiennyt, mutta otin mukaan. Halusin sen ehdottomasti johonkin esille putsauksen jälkeen, joten sahattiin heinäseipäistä pätkät jaloiksi ja siitähän tuli oiva kukkateline! Tällä kertaa laitoin siihen pelkästään erilaisia yrttejä, joita voi napsia vieressä olevaan grilliin ruokien päälle. Ja koristeeksi muutamia Arabian vanhoja lautasia, jotka löysin pihan rakennuksesta.

Eilen mut yllätettiin ja pääsin elämäni ensimmäistä kertaa vauvakutsuille. Omille sellaisille ❤️ Tiesin, että jotain perillä on vastassa, koska mun piti mukamas mennä sinne istuttamaan kesäkukkia ja kellonaika oli tarkka. Ihmettelin, että kyllähän talon omistajat osaavat itsekin kesäkukat laittaa ? Perillä olikin sitten onnittelumaljat ruokineen, ihana, itse tehty vaippakakku ja vaatetta vauvalle. Itkuhan siinä aluksi pääsi, kun nurkan takaa huudettiin ’yllätyyys’! Olin niin otettu, kun en ole koskaan aiemmin saanut babyshowereita. Oli kyllä tosi kiva ilta ❤️ Leppoisaa lauantaipäivää teille, nautitaan näistä hellepäivistä!

Raskauskuulumisia

Vauva syntyy ensi kuussa ja ajattelin vähän kertoa raskauskuulumisia, mitä tänne kuuluu ? Juttelinkin jo aiemmin alkuraskauden kuulumisista täällä ja täällä. Jatkossa blogin puolella tulee luonnollisesti näkymään myös jonkin verran vauva-aiheisia postauksia. Olen itse niin innoissani kaikesta tulevasta etten malta olla kirjoittamatta tänne meidän vauva-arjen kuulumisia ❤️

Raskauskuulumisia

Olen niin iloinen, kun pahoinvointi ja oksentaminen on loppunut. Kyllähän sitä kestikin, lähes puoli vuotta. Vaikka 24/7 pahoinvointi on ollut läsnä jokaisessa raskaudessa ja tippaan olen joutunut, niin kyllä tämä on ollut kaikista vaikein. Kerkesin kovasti jo iloita siitä, että vessanpöntön halailu on takanapäin kunnes alkoivat polttava närästys, liitoskivut ja alaselkäkipu. Selkä on kuin tulessa, jos teen jotain tai kävelen lyhyenkin matkan. Yritin aiemmin käydä päivittäin kävelyllä sen 500 metriä, mutta nyt sekin jäi. Pyöräilyä yritin seuraavaksi, ajattelin sen olevan vähän iisimpää, mutta kesken kaiken alkoivat supistukset. Siihen loppuivat vähäisetkin liikkumiset. En uskalla liikkua enää mihinkään. Supistukset menevät onneksi ohi kun pääsee pariksi tunniksi makaamaan.

Sitä on tottunut tekemään itse hommat siltä istumalta ja nyt kun ei siihen kykenekään, niin hermot ovat koetuksella. Kohtalotovereita? Tämä on vaatinut itseltä tosi paljon, kun olen tällainen kaikki mulle heti nyt-tyyppi. Eilen tuossa katselin terassilta pitkää nurmikkoa ja istuttamattomia kukkia ja mua niin tympäisi, kun en itse voinut mitään asialle tehdä. Normaalisti olisin jo ajanut aamusta nurmikon, siivonnut kodin, tehnyt ruoan, käynyt kastelemassa pellolla kaikki hyötykasvit ja istuttanut myös ne kukat. Nyt vaan katselen ympärille ja odotan, että mies tulee reissutyöstä kotiin. Mietin jo palkkaavani ikkunanpesijän meille, mutta mies lupasi hoitaa senkin homman kunhan kotiutuu. Onneksi nuo ihanat lapset ovat myös mun apuna. Käyvät kastelemassa pellolla kasvit ja osaavat tehdä ruokaakin. Aika paljon me on ostettu nyt valmista ruokaa ja mummo on tuonut meille kotiruokaa. Tänään aamulla oli nurmikko leikattu kun heräsin. Esikoinen oli päättänyt yllättää mut. On mulla ihana perhe ❤️

Turhautunut, mutta onnellinen

Turhautunut, mutta onnellinen. Se kuvastaisi aika hyvin nykyistä olotilaani. Olen niin onnellinen, että meille suodaan vielä yksi pienokainen meidän perheeseen ❤️ Nämä kun eivät ole itsestäänselvyyksiä. Itku tulee, kun kuulen tai luen muiden tarinoita keskenmenoista. Välillä en pysty edes lukemaan loppuun, kun silmät vuotaa ja mietin sitä tuskaa mitä se vanhemmille tuo.

Oma keho on sanonut stop ja siihen on totuttava loppuraskauden ajan. Välillä se on turhauttavaa, kun ei voi kuin maata tai istua. Mietin jo kainalosauvojen hankkimista, niin pääsisin helpommin eteenpäin. Olisi jotain mihin tukeutua. Aika kultaa muistot ja vuoden päästä varmasti muistelen tätäkin raskausaikaa. Paljon voimaa antaa se kun pieni heiluu ja liikkuu, siitä tiedän, että masussa on kaikki hyvin. En ole koskaan aiemmista raskauksista stressannut näin paljon miten vauva voi. Ehkä se johtuu tästä mun oman kehon olotilasta. Vauvalla ja mulla on muutes jo jokin selittämätön yhteys. Kun mietin täällä milloin pieni on viimeksi liikkunut, niin silloin, just sillä hetkellä tulee kunnon potku kylkeen. Nyt yritän vain levätä, kuunnella omaa kehoa ja teen sen minkä pystyn tai jätän tekemättä. Ensi kuussa me nähdään ❤️

Ps. Sain tämän vuoden äitiyspakkauksen ja vau, miten upeita tuotteita se sisältääkään. Aivan ihania kuoseja ja värejä! Kohta on kaikki vaatteet pesty.