Puutarhurin kultaiset työvälineet

puutarhurin työvälineet

Pilvistä tiistaipäivää! Näin pimeää jo iltaisin, puolen yön jälkeen vielä pimeämpää. Syksyn tulon tuntee jo. Muustakin kuin valojen loisteesta kasvihuoneessa. Viime viikonloppuna alkoi jokasyksyinen, lauantaiperinteeksikin muodostunut piilosleikki lasten kanssa. Paljun ja pihasaunan jälkeen syödään hyvin ja istutaan iltaa. Heitetään tikkaa tai pelataan krokettia. Sitten ollaan piilosilla. Hämärä ei riitä vaan pitää kuulema olla pilkkopimeää.. Tummat vaatteet kaivetaan kaapista päälle ettei vaan kukaan löydä 🙂 Tästä tietää syksyn alkaneen ja tätä lapset ovat hartaasti odottaneet. Pimeitä iltoja niin pääsee piilosille.

No mutta nyt itse otsikkoon. Puutarhurin kultaiset työvälineet. Aa että. Kotipuutarhurina löysin itselleni niin mageet työvälineet Clas Ohlsonilta, että pakko oli ostaa. Ihan mun näköiset! Mustaa ja kultaa. Raaskinkohan upottaa työvälinesettiä multaan ollenkaan ensi keväänä? No ihan taatusti! Kasvihuoneen seinälle tulee näille ihan oma paikka. Myyjä kehui edullista settiä, oli anopilleen ostanut samanlaisen. Uskon että on kestävä ja hyvä, ainakin vaikuttavat jämäköiltä. Settiä on kuulema ollut myynnissä aiemmin erivärisenä, nyt sain just täydellisen värisen setin itselleni.

Tämän illan puuhana on kasvatettujen yrttien pilkkominen ja kuivaus. Kuivuria en omista, mutta laitan yrtit pellin päälle ja uuniin. Ois kyllä kätevä semmonen isompi kuivuri. Eilen kävin etsimässä sieniä enkä ainuttakaan löytänyt. Pakkasessa on vielä pari rasiaa viimevuotisia, niitä tässä säästellyt siltä varalta ettei tänä syksynä satoa tulekaan. Harmittaa näin sienihulluna jossei kerättävää saada. Oi, se tattimuhennoskin on niin herkkua!! Viime vuonna oli kyllä hyvä sienivuosi. Mukavaa päivän jatkoa!

Maistuva nokkos-fetapiirakka ja lehtikuuset koristeena

Oletteko huomanneet miten yöt ovat jo pimeitä? Illan hämärtyessä päätin ripustaa valot kasvihuoneeseen. Valojen ripustaminen tietää että syksy on jo lähellä. Sieltä se tulee vaikka kuinka pistäisin hanttiin. Joka vuosi sama juttu, sitä toivoisi vaan kesän jatkuvan ja jatkuvan eikä syksyä ole ikinä yhtään ikävä. Samaa ei voi sanoa kesästä, aina yhtä paljon ikävöin kesää. Jos oma koti, sen ympärys ja naapurit ei olisi näin rakkaita meille, olisimme varmaan muuttaneet jo johonkin lämpimään maahan. Itse kun on tehnyt kaiken alusta loppuun, ei siitä niin hevillä luovuta. Valoja ripustaessani huomasin vehreyden pihan lehtikuusessa. Ihania, pikkuisia käpyjä oli puu täynnä. Vaikka lehtikuusi tekee pihalle älyttömän sotkun varistaessaan neulaset, pidän puusta kovasti juuri noiden oksien takia. Niitä voi käyttää koristeena. Kattauksissa, puutarhassa, maljakossa tai vaikkapa tehdä ovikranssin.

Eilen iski leivontavimma päälle ja päätettiin tehdä lasten kanssa nokkos-fetapiirakkaa. Vietiin naapureillekin maistiaiset ja hetken päästä tuli viestiä että mitä piirakan täytteessä oli, kun se oli niin hyvää? Jos haluatte kokeilla niin alla ohje nokkospiirakkaan. Kymmenen minsaa meni ja vuoan pohjalla näkyi enää murusia. Olihan se hyvää, ilman sen kummempia höysteitä! Pohjaksi käy ihan mikä tahansa suolaisen piirakan reseptipohja, itse tein tällaisen.

Nokkos-fetapiirakka

 

Pohja:

100 g voita

3 dl vehnäjauhoja

1 tl leivinjauhetta

1 tl yrttisuolaa

3 rkl öljyä (itse laitoin fetajuuston öljyä)

Täyte:

30g nokkosen lehtiä

fetajuustoa

sipulin laihoja

2 kananmunaa

2 dl maitoa

2 dl juustoraastetta

ripaus mustapippuria

 

Ryöppää nokkoset, (kaada vesi talteen) ja jäähdytä. Nypi voi ja jauhoseos. Lisää yrttisuola ja öljy. Sekoita taikinaksi ja laita jääkaappiin täytteen teon ajaksi. Vatkaa munat ja maito ja sekoita loput täytteen ainekset munamaitoon.

Voitele piirakkavuoka ja levitä taikina vuoan pohjalle ja reunoille. Kaada täyte päälle ja paista uunissa n. 45 min. 175 C.

 

nokkospiirakka

Jäähdytetyn nokkosveden käytän muuten aina kukkien kastelussa. Laimennan ryöpätyn nokkosveden vedellä ja kaadan sisä- ja ulkokukille. Puutarhassa nokkosvesi auttaa myös kirvojen, kärpästen ja punkkien torjuntaan. Kasvien lannoitteenakin olen sitä käyttänyt. Monipuolinen rikkaruoho siis, jossa on viisinkertainen määrä C-vitamiinia enemmän kuin appelsiinissä. Joskus olen nokkosvedessä uittanut hiuksiani (älkää naurako :D). Luin jostain että se vahvistaa ja hoitaa hiuksia, joten olihan se kokeiltava. Pitääkin ottaa taas käyttöön tämä niksi.

Loman loppu sen kuin lähenee, torstaina alkaa koulut. En tiedä teistä, mutta tämä reilu kuukauden kesäloma vilahti hetkessä ohitse, vaikka monessa paikkaa ehdittiin käymään ja tutustuttiin uusiin maisemiin. Ihan hyvin olisin voinut olla vielä toisenkin kuukauden lomafiiliksissä. Kesä on kuitenkin ollut mahtavin ikinä! Kiitollisena jään muistelemaan vuoden 2018 kesää <3 Kivaa illan jatkoa!

Saaristossa- Parainen ja Nauvo

Saaristotunnelmiin päästiin reissullamme Turunmaan saaristossa, kun leiriydyimme Solliden Campingiin. Matkamme asuntoautolla jatkui siis Naantalista Paraisiin. Ihana ja rauhallinen paikka maisemineen ilahdutti koko perhettä. Solliden Campingin siisteys (uudehkot wc- ja suihkutilat), henkilökunnan ystävällisyys sekä hyvä uimaranta sai meidät jäämään tänne vielä toiseksikin yöksi. Uimaranta olikin päivisin täpötäynnä uimareita, niin isompia kuin pienempiä.

Sillä aikaa kun muu perhe vuokrasi polkupyörät ja kävivät lähikaupasta ostamassa illaksi grillaustarvikkeita, minä istahdin kalliolle. Ihailin saariston maisemia, ohiajavia veneitä (kiva kun vilkuttivat veneestä) sekä tuota suloista joutsenperhettä. Joutsenet tulivat aivan lähelle, yksinäni siellä niille höpötin. Taisi pari tuntia mennä ihan huomaamatta meren äärellä ? Yhdessä kävimme päivittäin uimassa uimarannalla. Jos lapsilta ois kysytty niin olisivat polskineet vedessä aamusta iltaan 🙂 Tästä leirintäalueesta jäi meille kaikille hyvät muistot ❤ Varmasti mennään uudelleen, kun Turun saaristoon taas joskus suunnataan.

Seuraavana olikin vuorossa Nauvon saari. Menimme lautalla saareen, josta jatkoimme matkaa keskustaan asuntoautolla. Keskustan vieressä oli kaunis satama kahviloineen ja putiikkeineen. Söimme ehkä parhaimmat pizzat ikinä täällä!! Niskan peltileipä, joka on tehty ahvenanmaalaisittain vei kielen mennessään. Tyttö söi Salakuljettajan ja me muut Björklundit. Lapsetkin olivat samaa mieltä, parasta pizzaa ikinä. Suosittelen lämpimästi Niskaa, jos eksytte Nauvon saaristoon. Hyvää ruokaa ja kaunis miljöö.

Saariston pieni rengastie tuli kierrettyä melkein kokonaan, lukuunottamatta Rymättylää. Östern-lautalla olisimme voineet jatkaa matkaa Rymättylään ja kiertää koko pienen rengastien, mutta palasimme Nauvon tuliaisten kera samalla lautalla takaisin Paraisiin. Lautasta (välillä Nauvo-Parainen-Nauvo) täytyy vielä mainita että, sinne oli helppo ajaa isommallakin autolla kun lautalla oli miehet ohjaamassa liikennettä. Lautta oli myös maksuton. Moni pariskunta oli pyörällä liikkeellä ja tie oli välillä niin mutkaista ylämäkeä, että siinä oli taatusti reisilihakset kovilla 🙂  Ensi kerralla kierrämme ehdottomasti koko reitin eli suuren rengastien, autolla tosin 🙂

Voi ei miten tuleekin ikävä näitä maisemia kun valkkasin kuvia postaukseen! Mä niin tahtoisin tuonne takaisin ja että kesäloma vaan jatkuis ja jatkuis.. Mies palasi jo lomalta töihin. Iso ikävä iski samantien, muutamat kyyneleetkin siinä tuli tirautettua. Kuukausi ollaan oltu niin tiiviisti yhdessä ja reissuhommat taas kutsui. Meillä lopuilla jatkuu koulut tällä viikolla, lapset ovat ainakin ihan innoissaan ja onhan se kiva muutenkin palata taas kiinni arkeen. Nyt lomaillaan vielä hetki ja huilataan. Muistellaan ihanaa kesälomaa. En muista sanoinko jo, mutta tää oli ehkä paras kesä ja loma ❤ Yhdessä mun rakkaimpien kanssa.