Whiteandblack

White & Black on sisustukseen painottuva blogi, joka on toiminut aktiivisesti jo vuodesta 2010. Maalla, luonnon keskellä sijaitsevassa omakotitalossa sisustetaan itse rakennettua kotia suurella sydämellä sekä kasvatetaan puutarhaa metsän läheisyyteen. Uutta ja vanhaa yhdistellen syntyy kodin persoonallinen sisustus, unohtamatta itse tehtyjä yksityiskohtia. Sisustukseen on tuotu lämpimiä, luonnonläheisiä sävyjä mustan ja valkoisen lisäksi. Diy-jutut ovat alusta asti olleet blogin punainen lanka. Yksikerroksista vaaleaa taloa asustaa sisustus- ja puutarha-alalta valmistunut äiti, reissuhommia tekevä isi sekä maailman rakkaimmat lapset. Yhteisiä harrastuksia miehen kanssa ovat kodin yhteiset projektit. Terassi, leikkimökki tai kasvihuone syntyvät yhdessä suunnitellen ja tehden. Omasta pihasaunasta, paljusta ja lasiterassista haaveillen. Tervetuloa lukemaan!
Lue lisääOta yhteyttä

Marimekko ALE

FACEBOOK JA INSTAGRAM

 

Hemtex uutuudet

Viimeisimmät artikkelit

Tästä pääset lukemaan postauksia kategorioittain:

arvonta asetelmia askartelu asuntomessut blogi DIY eteinen haaste istutukset Joulu juhlat kasvihuone keittiö kodinhoitohuone kukat kuvien luvaton käyttö kylppäri lastenhuone lehtijuttu leikkimökki maisemat makkari matka mietteitä olohuone perhe piha pihasuunnitelmia pääsiäinen reseptit sauna shoppailut sisustus syksyä sängynpääty takka tunnustukset ulkona valaisimet vauva vierashuone vinkit wc yhteistyö

MUITA CASALAISTEN POSTAUKSIA

Asetelma puutarhaan

Kaikki varmaan jo tietää että valitsen aina jonkun erikoisen kasvin mukaan asetelmaan jos käyn esim. kukkakaupassa. Mitä oudompi, sen parempi. Joskus mukaan tarttuu mitä erikoisempia oksia, joiden latinankielisen nimen unohdan jo kotiovella. Nimiä olen tosi huono muistamaan. Kuten noiden jättilaukkojen nimet, millään ei nimi jäänyt muistiin. Nyt ne ovat vasta kunnolla puhjenneet kukkaan ja avautuneet suuriksi, halkaisijaltaan reilut 10 cm. Katsokaahan miten ihania! Yhden toin sisälle maljakkoon.

Asetelma puutarhaan syntyi valkoisista neilikoista ja intianmintusta, joiden kaveriksi valitsin pitkää, vihreää heinää. Nimi unohtui heinältä samantien. Kivasti sopii tuo heinä perusneilikoiden joukkoon. Intianminttua pitää olla joka vuosi oven läheisyydessä, siitä kun ohi kävelee niin tuoksu leijailee kivasti nenään. Todella hyväntuoksuinen ja kaunis, nopeasti kasvava kasvi.

Luomusalaatin rippeet istutin kasvihuoneen multaan, ovat kasvaneet jo yhtä isoiksi mitä kaupasta ostettaessa. Viime vuonna ei tavinnutkaan ostaa salaattia, uutta lehteä kasvoi niin vikkelään tahtiin. Sää muuttui radikaalisti alkuviikosta ainakin täällä meillä, eikä ulos ole ollut asiaa ilman pipoa ja pitkiä housuja..hyrr miten kylmää. Kanoillekin kävin laittamassa lämmikettä häkkiin kun raukat nuokkuivat orrella vesisateessa. Hassuja ovat! Lämmin heinillä täytetty koppi ei kelpaa vaan nukkuvat orrella, oli keli mitä oli.

Kerroinko jo kun ihmettelin miksei kanat muni? Munihan ne, mutta harakka kävi sitä mukaa syömässä ne. Kyllä mä suutuin kun näin yks aamu harakan häkissä ja nokki kananmunaa suuhunsa! En tajunnut että ne tosiaan on noin röyhkeitä ja uskaltavat pienestä ovesta sisään. Lukitsin harakan hetkeksi häkkiin, saipahan pienen muistutuksen siitä ettei kannata tulla meidän munia hakemaan. Ei ole tänään otusta näkynyt 🙂 Nyt täytyy vielä lähteä niittaamaan pressu häkin katolle, luvannut taas tuulta ja sadetta ensi yölle. Viime yönä oli niin kova myrsky että pressu oli lentänyt taivaan tuuliin. Toivotaan kesäkelejä piakkoin takaisin!

Ei parempaa voisi toivoa-mikä ihana toukokuu

Heipsis! Toukokuun viimeisiä päiviä viedään eikä kukaan meistä olisi osannut aavistaakaan miten mahtavan lämpimästä toukokuusta saamme nauttia. Mun puolesta koko kesän voisi jatkua näin. No okei, kerran viikossa vesisadetta, kiitos 🙂 Ei parempaa toukokuuta olisi voinut toivoa.

Kasvihuone täyttyy vauhdilla ja kohta tilanpuute iskee. En vaan malttanut olla hankkimatta lisää taimia. Iskä jo ehdotti että tehdään kasvihuoneen toiselle puolen samanlainen allas, niin mahtuu loput taimet sinne. Veikkaanpa että viikonloppuna siellä on mulle lisää kasvutilaa, kunhan isi kotiutuu reissusta. Luomuchilin nappasin mukaan, näkyykin tuossa ekassa kuvassa.

Jättilaukat ovat puhjenneet kukkaan, joita viime syksynä istutin parikymmentä kappaletta. On se Lidl vaan hyvä kauppa, nämäkin löytyivät sieltä.

Kurkun taimet kasvavat hyvää vauhtia, mutta vielä on matkaa ennen kuin saadaan kurkkuja maistella. Ei viime vuonna uskaltanut edes kesäkuussa jättää taimia peittelemättä harsoilla, mutta nyt en ole enää viikkoon niitä peitellyt. Luomulannoitteella aloitin kastelemaan taimia ja heti huomasin kasvupyrähdyksen.

Valkoiset muoviruukut saapuivat, joita olin ajatellut siihen keittiön viherseinälle. Mutta, mutta.. terassilta löytyi niin hyvä paikka yrteille, että joudun hankkimaan muutaman ruukun vielä itse viherseinään. Nykyään ostan kaikki yrtit luomuna niin voi napata tuoreet mausteet suoraan ruokaan jo grillatessa.

Terassille paistaa vielä hetken aurinko, siihen asti istun täällä. Kanat nukkuu nurmikolla ihan tuossa vieressä ja niistä minun pitikin kertoa miten meillä on sujunut. Niistä on tullut ihan mun kavereita! Alkuun olivat tosi arkoja, mutta nyt juoksevat luokse kun avaan aamulla oven. Niin ihania. Poika odotteli tänäaamuna koulukyytiä, niin toinen kanoista meni viereen odottamaan. Silloin meinasin kuolla nauruun! Pakkohan se oli hakea sieltä pois, raukka ois pian hypännyt kyytiin 🙂 On niistä vaan niin paljon iloa ja nurmikkokin vihertää kun lannoitteet on omasta takaa. Aurinkoista viikon jatkoa <3

Melkein kuin kaksoset

Mitäs meidän pihalle tupsahtikaan? Kerroin viime postauksessa uusista lemmikeistä. Niin söpöjä otuksia, joiden touhuamista on mukava seurata vierestä. Kaksi mustaa palleroa, jotka saavat vapaasti vaeltaa pihalla. Melkein kuin kaksoset. Värierosta tunnistaa kumpi on kumpi, toinen on hieman tummempi kuin toinen. Osaatko arvata?

Siinä ne söppänät ovat 🙂 Lapset ovat ihan innoissaan ja odottavat milloin saavat kanat syliin. Tallustelevat sen verran ovelasti meitä ihmisiä vielä karkuun, mutta päivä päivältä ovat kesympiä ja uskon että joku päivä saamme vielä pitää niitä sylissä. Kunhan tottuvat meihin ja saadaan luottamus meidän välille. Eilen sain jo kädestä syöttää kaurahiutaleita ja makaronia.

Päivisin kanat saavat tepastella ihan vapaasti, mutta yöksi laitamme ne häkkiin. Isi rakensi hienon häkin pihalle, orret ja kaikki. Munia ollaan saatu joka päivä.

Ensimmäisenä iltana etsin kanoja joka paikasta ja olin jo ihan varma että ovat päässeet karkuun väliaikaisesta häkistään, mutta sieltähän ne löytyivät paviljongin päältä puiden korkeudelta 😀 En vaan osannut niin korkealta etsiä. Ei hajuakaan miten ne niin korkealle oli edes päässeet. Naapureilla oli taatusti hauskaa kun kutsuin kanoja luokseni ja lässytin kuin pienelle kissanpennulle. Eivätpä ne kanat varmaan nimeltä kutsumalla luokse tule niin kuin kissa, mutta kokeilinpa nyt sitäkin.

Kanoista saadaan varmasti vielä hyvät kaverit ja tarkoitus olisi ottaa lisääkin kanoja, kunhan ensin opetellaan näiden kahden kanssa eloa. Luulin ennakkoluuloisesti että myllertävät kaikki kukkapenkit ja syövät pienet taimet, mutta väärässä olin. Kanoista on niin paljon iloa meille kaikille ja syövät hyttysetkin pihamaalta. Ja ne kananmunat, niin tuoreita ja maukkaita! Semmoiset kaksoset.

Tietosuojaseloste
© Casa Blogit 2025