Vauva syntyy ensi kuussa ja ajattelin vähän kertoa raskauskuulumisia, mitä tänne kuuluu ? Juttelinkin jo aiemmin alkuraskauden kuulumisista täällä ja täällä. Jatkossa blogin puolella tulee luonnollisesti näkymään myös jonkin verran vauva-aiheisia postauksia. Olen itse niin innoissani kaikesta tulevasta etten malta olla kirjoittamatta tänne meidän vauva-arjen kuulumisia ❤️

Raskauskuulumisia

Olen niin iloinen, kun pahoinvointi ja oksentaminen on loppunut. Kyllähän sitä kestikin, lähes puoli vuotta. Vaikka 24/7 pahoinvointi on ollut läsnä jokaisessa raskaudessa ja tippaan olen joutunut, niin kyllä tämä on ollut kaikista vaikein. Kerkesin kovasti jo iloita siitä, että vessanpöntön halailu on takanapäin kunnes alkoivat polttava närästys, liitoskivut ja alaselkäkipu. Selkä on kuin tulessa, jos teen jotain tai kävelen lyhyenkin matkan. Yritin aiemmin käydä päivittäin kävelyllä sen 500 metriä, mutta nyt sekin jäi. Pyöräilyä yritin seuraavaksi, ajattelin sen olevan vähän iisimpää, mutta kesken kaiken alkoivat supistukset. Siihen loppuivat vähäisetkin liikkumiset. En uskalla liikkua enää mihinkään. Supistukset menevät onneksi ohi kun pääsee pariksi tunniksi makaamaan.

Sitä on tottunut tekemään itse hommat siltä istumalta ja nyt kun ei siihen kykenekään, niin hermot ovat koetuksella. Kohtalotovereita? Tämä on vaatinut itseltä tosi paljon, kun olen tällainen kaikki mulle heti nyt-tyyppi. Eilen tuossa katselin terassilta pitkää nurmikkoa ja istuttamattomia kukkia ja mua niin tympäisi, kun en itse voinut mitään asialle tehdä. Normaalisti olisin jo ajanut aamusta nurmikon, siivonnut kodin, tehnyt ruoan, käynyt kastelemassa pellolla kaikki hyötykasvit ja istuttanut myös ne kukat. Nyt vaan katselen ympärille ja odotan, että mies tulee reissutyöstä kotiin. Mietin jo palkkaavani ikkunanpesijän meille, mutta mies lupasi hoitaa senkin homman kunhan kotiutuu. Onneksi nuo ihanat lapset ovat myös mun apuna. Käyvät kastelemassa pellolla kasvit ja osaavat tehdä ruokaakin. Aika paljon me on ostettu nyt valmista ruokaa ja mummo on tuonut meille kotiruokaa. Tänään aamulla oli nurmikko leikattu kun heräsin. Esikoinen oli päättänyt yllättää mut. On mulla ihana perhe ❤️

Turhautunut, mutta onnellinen

Turhautunut, mutta onnellinen. Se kuvastaisi aika hyvin nykyistä olotilaani. Olen niin onnellinen, että meille suodaan vielä yksi pienokainen meidän perheeseen ❤️ Nämä kun eivät ole itsestäänselvyyksiä. Itku tulee, kun kuulen tai luen muiden tarinoita keskenmenoista. Välillä en pysty edes lukemaan loppuun, kun silmät vuotaa ja mietin sitä tuskaa mitä se vanhemmille tuo.

Oma keho on sanonut stop ja siihen on totuttava loppuraskauden ajan. Välillä se on turhauttavaa, kun ei voi kuin maata tai istua. Mietin jo kainalosauvojen hankkimista, niin pääsisin helpommin eteenpäin. Olisi jotain mihin tukeutua. Aika kultaa muistot ja vuoden päästä varmasti muistelen tätäkin raskausaikaa. Paljon voimaa antaa se kun pieni heiluu ja liikkuu, siitä tiedän, että masussa on kaikki hyvin. En ole koskaan aiemmista raskauksista stressannut näin paljon miten vauva voi. Ehkä se johtuu tästä mun oman kehon olotilasta. Vauvalla ja mulla on muutes jo jokin selittämätön yhteys. Kun mietin täällä milloin pieni on viimeksi liikkunut, niin silloin, just sillä hetkellä tulee kunnon potku kylkeen. Nyt yritän vain levätä, kuunnella omaa kehoa ja teen sen minkä pystyn tai jätän tekemättä. Ensi kuussa me nähdään ❤️

Ps. Sain tämän vuoden äitiyspakkauksen ja vau, miten upeita tuotteita se sisältääkään. Aivan ihania kuoseja ja värejä! Kohta on kaikki vaatteet pesty.