Minä joka en koskaan ole tehnyt uudenvuodenlupauksia, päätin nyt luvata itselleni jotain. Uudenvuodenlupaukset ovat aina tuntuneet turhilta, sellaisilta jotka unohtuvat helmikuun loppuun mennessä tai tavoitteet on asetettu liian korkealle että niistä luovutaan jo seuraavalla viikolla. Ensimmäistä kertaa tuli tunne että haluan tehdä lupauksen itselleni. Mihinkään herkkulakkoon en ole alkamassa. Syön muutenkin hyvin vähän karkkia tai mitään muutakaan makeaa. Suolaiset on enemmän se mun herkku millä herkuttelen. Erilaiset juustot on mun pahe. Juustolautanen kera viinirypäleiden, nams mums ? Ihan parasta herkkua. Tänä vuonna lupaan aion harrastaa aktiivisemmin liikuntaa mitä vuonna 2018. Sairauksieni takia en pystynyt käymään esim. lenkillä tai salilla niin usein mitä olisin halunnut, mutta nyt olen saanut lääkityksen ja kivut pysyvät kurissa. Aion urheilla vähintään viitenä päivänä viikossa, oli sää mitä oli. Liikuntaa lisää niin voi silloin tällöin herkutellakin niillä rasvaisilla juustoilla.

Ollaan lenkkeilty pakkaspäivinäkin ja vitsit että tulee hyvä olo lenkin jälkeen. Tulla posket punaisina, ripset ja hiukset valkoisessa kuurassa sisälle lenkin jälkeen ja mennä lämpimään saunaan. Huivia vaan hengitysteiden eteen niin saa tämä astmaatikkokin henkeä -24 C pakkasella. Joku päivä voin korvata lenkkeilyn sisällä treenaten käyttäen apuna omaa kehonpainoa. Hiki tulee kun vetää lankkukävelyä, vuorikiipeilyä ja burpeeta 20 minuutin ajan vuorotellen putkeen. Treenin jälkeen tuntee taatusti tehneensä jotain ?

Muuta en tälle vuotta lupaa. Liikuntaa lisää, niin saa herkutellakin. Perus kotiruokaa meillä syödään päivittäin, einesruokia tulee syötyä todella harvoin. Vaikka eilenkin tuprutti lunta taivaalta ja pakkasta oli reilu kymmenen astetta, laitoin lenkkikengät jalkaan ja lähdin tärpimään tuonne lumen keskelle. Teitä ei oltu aurattu, joten esikoinen päätti hiihtää mukana saman lenkin mitä minä kävelin. Suksilla kieltämättä taittui matka paremmin ? Kiva iltalenkki tuli tehtyä ja oikeasti tuli niin hyvä mieli että lähdettiin, vaikka ensin kävi mielessä kuka tuonne lumimyräkkään viitsii lähteä.

Tänään ostin vuoden ensimmäisen kimpun tulppaaneja. Valkoiset lähti mukaan, vaikka tarjolla oli ainakin viittä eri väriä. Meidän kuusi nököttää edelleen olohuoneen nurkassa, loppiainen lähestyy ja sehän tarkoittaa sitä että kuusi pitäisi nakata ulos. Kuusi on kolmatta viikkoa sisällä eikä ole vieläkään varistanut kuin muutaman neulasen lattialle. Ihme kuusi! Tai sit mä on vaan hoitanut sitä liian hyvin ? Miten tuosta raaskii luopua. Pitää kai se kantaa ulos huomenna ja samalla kerätä joulujutut kaappiin. Lämmöllä jään muistelemaan joulua vuosimallia 2018 ❤ Terveyttä ja iloa teidän päiviin ❤